Kagyu Samye Dzong Finland

    Tiibetinbuddhalainen meditaatiokeskus

Dolma Lhakangin luostari

Uudelleenrakennettu Dolma Lhakang

Luostarin historiaa

Jos haluat matkustaa Dolma Lhakangiin, matka on pitkä. Luostari sijaitsee Chamdon maakunnassa Tsawagangin alueella 4500 metriä merenpinnan yläpuolella. Chamdo on Tiibetin autonomista aluetta, jotka kutsutaan myös Khamin (Itä-Tiibetin) kulttuurin kehdoksi. 

Suurin osa alueen asukkaista on aina ollut maanviljelijöitä ja paimentolaisia. Heidän vaatetuksensa, ruokansa ja elämäntapansa eivät ole juurikaan muuttuneet ja buddhalainen maailmankatsomus on osa heidän elämäänsä.

Dolma Lhakang siirtyi paikasta toiseen paimentolaisten mukana kauan aikaa, kunnes noin 600 vuotta sitten luolan lähelle rakennettiin pysyvät rakennukset. Vuosisatojen kuluessa tästä luostarista tuli alueen pääluostari. Sen arvokkaat patsaat ja opettajat houkuttelivat pyhiinvaeltajia ja vierailijoita luostariin.

Alkuperäinen Dolma Lhakang Tiibetissä

Jopa Tiibetin oloissa paikan ilmasto oli ankara, koska luostari sijaitsi 4500 metriä meren pinnan yläpuolella. Vain muutama kesäkuukausi oli lumeton ja jäiset tuulet puhalsivat ympäri vuoden.

Alkuperäinen rakennus sijaitsi jyrkällä ja kivikkoisella vuorenrinteellä takanaan luola, jossa Tiibetin kuuluisa pyhimys Guru Rinpoche mietiskeli. Sen lähellä ikivanha rakennus tuntuu takertuvan kallion kupeeseen. Myöhemmin kiveen ilmestyivät 21 Taraa. Tara, tiibetiksi Dolma, on tiibetiläisten tärkein suojeluspyhimys.

Guru Rinpoche, Tiibetin suuri pyhimys, mietiskeli aikoinaan luolassa, sen lähellä ikivanha rakennus tuntuu takertuvan kallion kupeeseen. Myöhemmin kiveen ilmestyivät 21 Taraa. Tara, tiibetiksi Dolma, on tiibetiläisten tärkein suojeluspyhimys.

Akong Tulku luostarin apottina

Tri Akong Tulku Rinpoche, joka on ROKPA INTERNATIONAL-järjestön perustaja, tunnistettiin 2-vuotiaana Dolma Lhakangin entisen apotin jälleensyntymäksi. Häneet vietiin Dolma Lhakangiin neljävuotiaana, ja siitä lähtien hän oli vastuussa luostarista ja sitä ympäröivän maaseudun väestä. 

Luostari oli alueen suurin, sillä oli 300 munkkia, useita retriittipaikkoja ja vastapäisellä vuorella oli neljä nunnaluostaria. Ne olivat kehittyneet vuosisatojen aikana, aina vuoteen 1959 asti. Akong Rinpoche joutui silloin pakenemaan Tiibetistä ja hän pääsi kansansa pariin seuraavan kerran vasta 1980-luvun alussa. 

Kun Akong Rinpoche vieraili kotimaassaan, häntä vastassa olivat monet muutokset. Monet sukulaiset ja ystävät olivat kuolleet ja luostari raunioina; hän tunsi olevansa muukalainen omassa maassaan. Hän tapasi kuitenkin monia, jotka olivat kantaneet vastuuta silloin kun hän toimi apottina, ja nämä pyysivät hänen apuaan. 

Dolma Lhakang, Tiibet

Niinpä luostari, joka oli tuhottu, rakennettiin uudelleen vaihe vaiheelta. Uudistettu temppeli muuttui käyttökelvottomaksi 1990-luvun lopulla huonojen rakennusmateriaalien ja vaativien ilmasto-olosuhteiden takia, ja vuonna 2000 ryhdyttiin rakentamaan uutta luostaria alemmaksi vuoristoon. Edistyminen on ollut hidasta, koska rahoitus on kokonaan lahjoitusten varassa. 4500 metrin korkeudessa merenpinnasta voi tehdä rakennustyötä vain viisi kuukautta vuodesta.  Huhtikuusta elokuuhun lumisade on epätodennäköisintä ja jäätävän tuulen voi helpommin sietää. Temppelin avajaisia vietettiin vuonna 2011. Myöhemmin rakennetaan lisärakennuksia, kuten munkkien asuntola, klinikka, orpolasten koulu ja kunnostetaan nunnaluostarit.

Tiibetiläisille luostarit ovat olleet osa yhteiskunnan perusrakenteita, samalla tavalla kuin ostoskeskus elokuvateattereineen ja kuntosaleineen meidän lähiöissämme. Luostarit olivat yhteisön sydän. Siellä ihmisillä oli tilaisuus saada koulutusta ja terveydenhoitoa ja kulttuuritapahtumatkin järjestettiin siellä samalla kun käytiin kauppaa. Tieteellistä ja kaunokirjallisuutta on tuotettu siellä. Luostarin ympäristössä asuvat ihmiset tukivat munkkeja ja nunnia lahjoittamalla ruokaa tai rahaa ja vastapalveluksena lamat pitivät huolta heidän henkisestä hyvinvoinnistaan elämän aikana ja kuoleman jälkeen.

Kun Akong Rinpoche vieraili luostarissaan vuonna 2006, alueen asukkaat olivat odottaneet hänen tuloaan vuosia. Lukemattomat ihmiset asettuivat tien varteen tunneiksi odottamaan tervehtiäkseen häntä. Moottoripyörä- ja hevossaattue olivat myös paikalla. Hänen vierailunsa oli suuri tapahtuma ja kolmipäiväisen vierailun aikana tuhannet ihmiset tulivat paikalle saadakseen hänen siunauksensa. (Video sivupalkissa)

Luostari palvelee noin kahtasataa perhettä, yhteensä 1600 – 2000 ihmistä. He vaeltavat luostariin aina kun heillä on ongelmia. Kun Akong Rinpoche palasi katsomaan luostariaan, hänellä oli paljon vastuullaan, joten hänen täytyi löytää luostarille toinen johtaja.

Shechen Kongtrul, opettaja ja apotti

Dolma Lhakangin nykyinen apotti on Akong Rinpochen opettajan, Shechen Kongtrul Pema Drime Lekpe Lodrön inkarnaatio.

Shechen Kongtrul Rinpoche

Noin 300 kilometrin päässä Dolma Lhakangista on laakso, jossa poikalapsi tunnistettiin 1970-luvulla Akong Rinpochen entisen opettajan, Shechen Kongtrul Rinpochen jälleensyntymäksi. Shechen Kongtrul Tenpai Gyaltsen (s. 1976) onkin elänyt Dolma Lhakangissa vuodesta 1990, ollut vastuussa luostarista ja huolehtinut alueen ihmisistä. Hän vierailee vuosittain joissakin projektikohteissamme ja tuntee toimintamme hyvin. Koska hänellä on paljon kokemusta rakennustyöstä, hän sopii hyvin projektien tarkastajaksi.

Koska Dolma Lhakang oli aikoinaan alueen suurin ja kuuluisin luostari, siellä oli hyvät opettajat ja kallisarvoisia kirjoituskokoelmia. Nyt (v.2010) kuusivuotisessa munkkikoulussa on 50 oppilasta. Yhteensä luostarissa on 96 munkkia joista 50 opiskelee luostarin yliopistossa eli shedrassa, ja neljässä nunnaluostarissa munkkiluostaria vastapäätä on 126 nunnaa. Olot ovat karut: ilmasto on äärimmäisen kylmä, vesi täytyy kantaa, sähköä on vain nimeksi, eikä polttopuuta ole paljon.

Dolma Lhakangin nunnia.

Keskeisin ongelma on kuitenkin ruoka. Perinteisesti munkit ja nunnat saavat taloudellista tukea perheiltään. Dolma Lhakangin ympäristö on kuitenkin köyhää, sillä viljeleminen ei ole mahdollista niin korkealla. Siellä on vain paimentolaisia, ja ilmaston muututtua viime vuosina laidunmaat ovat alkaneet kuivua. Yhä harvempi eläin löytää tarpeeksi ruohoa syödäkseen. Ihmiset eivät voi viedä sukulaisilleen luostariin kuin vähän tsampaa (paahdettua ohrajauhoa) ja voita vuosittain. Maaseudun paimentolaisyhteisöissä käteistä rahaa on erittäin vähän.

Kun perheet ovat liian köyhiä tukeakseen luostarissa olevia sukulaisiaan, luostarin täytyy elättää munkit ja nunnat. Munkit ja nunnat omistavat elämänsä yli tuhatvuotiselle tiibetinbuddhalaiselle kulttuurille, jonka hyödylliset vaikutukset me länsimaalaisetkin olemme onneksemme saaneet kokea.

Toivomme löytävämme henkilöitä, jotka haluaisivat antaa säännöllisesti lahjoituksen luostariväen ruokakassaan. Korkealla meren pinnan yläpuolella energiaa kuluu paljon ja tarvitaan paljon ruokaa, jotta keho pysyy terveenä. Arviolta 50 euroa riittää kuukaudeksi yhtä henkilöä kohti.

Skotlannin Samye Lingin tiibetiläiseen keskukseen yhteydessä olevat ihmiset, jotka tunsivat Akong Rinpochen, saattavat tuntea yhteyttä myös Dolma Lhakangiin ja sen lähiseudun asukkaisiin. Akong Rinpochella oli sama toive kuin paikallisilla asukkailla: Dolma Lhakangista tulisi taas muodostua monenlaisen toiminnan keskus. 

Tee lahjoitus >

Viljeleminen on mahdotonta vuoristossa ja laitumet ovat alkaneet kuivua.

Luostarin rakentaminen antaa töitä paikallisille ihmisille. Vierailevat pyhiinvaeltajat ja turistit antavat lisätulonlähteen palveluelinkeinon kautta. Tukemalla ihmisiä, jotka omistavat elämänsä Buddhan opetusten säilyttämiselle munkkeina ja nunnina, voimme auttaa paikallista väestöä ja lisäksi auttaa säilyttämään tätä tärkeää kulttuuria ja kieltä, onhan tiibet luostarikoulujen ainoa opetuskieli.

Kaikki, jotka ovat tavanneet Akong Rinpochen täällä länsimaissa, kaikki hänen oppilaansa, ovat olleet todella onnekkaita. Meidän ei tarvinnut odottaa monia vuosia tavataksemme hänet. Hänen entisessä kodissaan ihmiset tunsivat edelleen olevansa hänelle läheisiä ja he odottivat kärsivällisesti, kunnes hän pääsi paikalle. Akong Rinpochen kautta Dolma Lhakangin munkit ja nunnat sekä paikallinen väestö on myös meitä lähellä. He tarvitsevat apuamme!

Muutama vuosi sitten Dolma Lhakangin luostarista löytyi vanha asiakirja, josta selvisi toisen Akong Rinpochen tarkka syntymäpäivä. Hän syntyi tiibetiläisen kuukalenterin kolmannen kuukauden 15. päivänä. Näin osattiin juhlia oikeana päivänä, kun 28.4.2010 Akong Rinpoche täytti 70 vuotta. 

Tuki luostareille auttaa tiibetiläisiä laajasti

Matkailijat pitävät tiibetiläisiä yleensä hyvin ystävällisinä ja avomielisinä, rauhallisina ja iloisina ihmisinä. He ihailevat monivärisiä rakennuksia ja puukaiverruksia, katsovat mielenkiinnolla thangkamaalauksia ja tuulessa lepattavia rukouslippuja. Se kaikki on tiibetiläistä kulttuuria, joka pohjautuu maan yli tuhatvuotiselle buddhalaiselle historialle.

Ennen vuotta 1959 Tiibetissä oli yli 6000 luostaria. Niistä useimmat tuhottiin. Yllättävää kyllä suurin osa on rakennettu uudelleen jopa paikkoihin, missä turistit eivät ole koskaan käyneet. Yushun Tulkujen koulun johtaja Khenpo Damchö Dawa kuvaa tilannetta osuvasti: ”Tiibetiläiset maallikot ja luostarit ovat kuin kalat ja vesi.” Kalat tarvitsevat vettä elääkseen ja tiibetiläiset tarvitsevat luostareita, koska paimentolaisten ja syrjäseutujen maanviljelijöiden elämässä luostareilla on monia eri tehtäviä.

Täällä lännessä pidämme luostareita pakopaikkoina maailmasta, mutta tiibetiläisluostarit ovat yhteiskunnallisia kulttuurikeskuksia. Tiibetiläisten arki kietoutuu yhteen Buddhan opetusten kanssa. Lamat antavat nimen vastasyntyneille, rukoilevat häissä ja kuolinvuoteilla ja kuoleman jälkeenkin ohjaten vainajia kohti parempia maailmoja. Hengellistä ohjausta etsivä löytää sen luostareista.

Munkkeja Dolma Lhakangissa.

Luostareissa tehdään rituaaleja, ne säilyttävät perinteitä ja tietoa. Sieltä löytyy monenlaista filosofista ja tieteellistä kirjallisuutta sekä runoutta. Luostarikoulut eivät ole riippuvaisia hallituksen koulujen opetussuunnitelmasta. Siksi opetus on kokonaan tiibetinkielistä. Se on tärkeää kielen säilymisen kannalta. Lukemaan ja kirjoittamaan oppineet munkit ja nunnat opettavat sukulaislapsiaan, joilla ei ole mahdollisuuksia päästä kouluun pitkän välimatkan takia. Monet taiteilijat kuten thangkamaalarit ja kuvanveistäjät ovat munkkeja, jotka saivat oppinsa toisilta munkeilta.

Maaseudulla on hyvin vähän lääkäreitä. Jos joku sairastuu vakavasti, hän menee lähimpään luostariin, koska on varmaa, että siellä on ainakin yksi lääkärimunkki, joka tuntee tiibetiläistä lääketiedettä. Ellei hän osaa auttaa, luostari huolehtii potilaan siirrosta lähimpään sairaalaan.

Luostarit huolehtivat sairaista, vanhuksista ja vammaisista, ellei heillä ole muuta paikkaa. Esimerkiksi Yushun maanjäristyksen jälkeen, samana päivänä (14.4.2010) Yushun kaupunkiin saapui kolmetuhatta munkkia antamaan ensiapua ja monta ihmishenkeä säästyi.

Paimentolaisille luostarit ovat tapaamispaikkoja, sieltä kuullaan uutiset, sieltä voi soittaa puhelimella. Vielä nykyäänkin on nimittäin kaukaisia seutuja, joilla puhelimia ei ole. Pari kertaa vuodessa luostareissa järjestetään juhlat maallikoille, tanssitaan kansantansseja ja esitetään näytelmiä sekä käydään torikauppaa.

Dolma Lhakangin nunnat harjoittavat filosofista väittelyä.

Matkailijat voivat jättää matkatavaroitaan luostariin säilöön. Jos naapurit joutuvat riitoihin, he pyytävät luostaria sovittelemaan. Kaupankäynnissä luostari toimii todistajana. Jos ruoka loppuu, käännytään luostarin puoleen. Jopa koirat löytävät suojan luostarista, jos niiden omistaja hylkää ne. Tiibetiläisluostarien monipuolinen toiminta jaetaan kuuteen osa-alueeseen:

1. Uskonnollinen ja hengellinen huolenpito
2. Koulutus
3. Terveydenhoito
4. Sosiaalinen tuki
5. Kulttuuritapahtumat
6. Tiibetiläisyhteisön tapaamispaikka

Entisinä aikoina

Perinteen mukaan vanhemmat antoivat ainakin yhden lapsistaan luostariin. Tiibetiläiset uskoivat, että perheelle on suureksi hyödyksi, jos heidän lapsestaan tulee hyvä munkki tai nunna. Monelle tytölle luostari oli ainoa tie pois äärimmäisen kuluttavasta paimentolaiselämästä.

Luostareiden asukkaat saivat ruoan perheiltään. Ellei perheillä ollut tarpeeksi, luostari ruokki jäsenistönsä. Luostari sai tuloja tekemällä rukouksia ja rituaaleja. Toisinaan lamat matkustivat perheiden luokse seremonioita varten. Perheet antoivat lahjoituksia varojensa mukaan, joten rikkailta saatiin enemmän tuloja kuin köyhiltä. Luostari jakoi ylimääräiset varat niitä tarvitseville.

Asiat ovat muuttuneet

Nykyisin ihmiset ovat entistä köyhempiä. Ympäristössä tapahtuu muutoksia, teitä on rakennettu ja viljelysmaan sekä laidunmaan pinta-ala vähenee. Apottien mukaan pääongelma on nyt ruoka. Ruokaa ei ole tarpeeksi kaikille ihmisille. Siksi meidän kannattaa tukea luostarien munkkeja ja nunnia. Luostarien tukeminen merkitsee koko tiibetiläisyhteisön auttamista. Tee lahjoitus >

Rukouspyynnöt Dolma Lhakangin luostarille

A. Johdanto 

Akong Tulku Rinpochen Tiibetissä sijaitsevan kotiluostarin, Dolma Lhakangin, jälleenrakennus on edennyt niin pitkälle, että luostari voi ottaa vastaan pyyntöjä tehdä rukouksia ja erilaisia rituaaleja.

Tällä hetkellä luostarissa on noin sata munkkia ja sata nunnaa, jotka voivat osallistua seremonioihin. Valittavissa on suuri määrä rukouksia, sadhanoita (harjoitustekstejä) ja drupchen-harjoituksia (monimutkaisia sadhanoita).

  1. Rukoukset tarkoittavat erilaisia päivittäin tehtäviä rukouksia, jotka tehdään yksilöllisten toiveiden mukaan. Esimerkiksi Dewachen, Mahamudra, Nyungne, Tara, Chenrezig, Mahakala, pitkän iän rukoukset ja Dzambala (vaurautta toivottaessa) tai puhdistavat rukoukset kuolleiden puolesta. Rukoukset tehdään neljällä kaksituntisella istunnolla ja osallistuvia munkkeja ja nunnia voi tukea lahjoituksin. Lahjoituksilla katetaan ruokakulut, voilamput, uhrikakut ja siunattu ruoka (tsok).
  2. Sadhanat ovat erilaisia harjoituksia kuten gurujoogat ja jidam-harjoitukset. Yksinkertaistettuina nekin voidaan tehdä neljällä kahden tunnin mittaisella istunnolla. Kulut sisältävät kaikki valmistelut.
  3. Drubchen on monimutkaisempi sadhana, johon kuuluu paljon enemmän valmistelua. On yksinkertaistettuja ja täydellisempiä vaihtoehtoja. Lahjoituksilla katetaan ateriakulut ja harjoituksen valmistelukulut sekä tarvikkeet.

Dolma Lhakangin luostari tahtoisi elvyttää rukousperinteensä ja liittää siihen erityisesti muutamia vuosittain tehtäviä pitkiä drupchen-harjoituksia, joita munkit ja nunnat eivät ole voineet viime aikoina tehdä varojen puutteessa.

Ennen vanhaan Tiibetissä yksi henkilö tai perhe sponsoroi yhden rukouspäivän tai 6 – 7 henkilöä kustansi kokonaisen drupchenin yhdessä. Perinnettä on vaikea elvyttää, koska perheillä ei ole tarpeeksi varoja rukousten järjestämiseen joka vuosi.

Jos siis haluaisit sponsoroida esimerkiksi Guru Rinpoche -rukouksia, voit maksaa yhden päivän kulut ja omistaa ansion edesmenneelle läheisellesi, sairaalle ystävällesi tai kenelle tahansa, joka sitä tarvitsee.

Rukouksia Dolma Lhakangin luostarissa.

Dolma Lhakangin nunnaluostareissa tehdään enimmäkseen njungne-harjoituksia, Guru Rinpochen sampa lhundrup ja barche lamsel -rukouksia, Taraa, Amitayusta ym. Niihin kuuluvia mantroja toistetaan tuhat, miljoona tai sata miljoonaa kertaa. Tällaista harjoitusta voidaan tehdä lahjoittajan itsensä puolesta tai hänen toivomansa henkilön puolesta. Mantran pituudesta riippuen sadan miljoonan mantran lausumiseen kuluu yhdeltä henkilöltä 5 – 15 vuotta.

Eri sadhanoita voidaan sponsoroida kuukalenterin erityisinä päivinä: on esimerkiksi Mahakala-päivä, Tara-päivä jne. Yksinkertaisinta on sponsoroida päivittäin tehtäviä rukouksia. Sen jälkeen tulevat gurujoogat kuten Karma Pakshi ja Milarepa. Muitakin gurujooga-harjoituksia tehdään pyynnöstä.

Myös kagyu- ja nyingma-perinteiden tärkeitä jidam-harjoituksia kuten Dorje Phagmo (sanskritiksi Vajravarahi) ja Gyalwa Gyamtso (Chenrezigin eräs muoto) tehdään pyynnöstä. Drupchenit ovat monimutkaisia järjestää ja luostarilta kuluu niihin paljon aikaa ja voimia.

B. Kuinka tiedän mitä rukouksia minun kannattaa pyytää?

Rukouksia ja sadhanoita tehdään parantumisen puolesta, esteiden poistamiseksi, pitkää ikää toivottaessa ja moniin muihin hyödyllisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi Valkoinen Tara, Vihreä Tara, Chenrezig, Manjushri, Guru Rinpoche, Sangye Menla (Lääkäribuddha) ja Buddha Mitrukpa (sanskritiksi Akshobya) ovat sadhanoita.

Jotkut drubchenit on tarkoitettu erityisesti sairauksien ja vakavien esteiden varalle, esimerkiksi Dorje Phurba drupchen. Dorje Sempa -harjoitus auttaa puhdistamaan huonoa karmaa ja Gyalwa Gyamtsoa tehdään kuolleiden puolesta.

Tiibetissä on tapana, että ihmiset antavat uutena vuotena lahjan opettajalle, johon luottavat ja pyytävät häntä auttamaan, että esteet poistuisivat tulevan vuoden ajalta. Jos esteitä näyttää olevan tulossa, he kysyvät mitä rukouksia niiden poistamiseksi tulee tehdä. Sitten he pyytävät luostaria tekemään suositeltuja rukouksia ja antavat lahjan myös luostarille. Oheisena on lista luostarille suositelluista lahjoitusmääristä.

Jos haluat vain lisätä henkilön nimen listaan, jossa mainitaan ne, joiden puolesta päivittäin rukoillaan, voit antaa minkä tahansa sopivaksi katsomasi lahjoituksen. Päivittäisiä rukouksia ovat Tara, Sampa Lhundrup, Barche Lamsel, Amitabha, Amitayus, Mahakala, Guru Rinpoche ja Chenrezig.

C. Miten kauan drupchen kestää?

Jokainen drupchen-harjoitus kestää kymmenen päivää.

D. Miten maksu suoritetaan?

Tässä erityistapauksessa lahjoitus lähetetään suoraan ROKPA Internationalin päämajaan Sveitsiin.
Bank Clariden Leu AG, Bahnhofstrasse 32, Postfach, CH-8070 Zürich, Switzerland 
SWIFT: CLLECHZZ, IBAN CH79 0506 5045 5090 1200 3 (maksu euroissa)

Lähetä samalla Lea Wylerille (leawyler@rokpa.ch) liitetiedostona taulukko, johon merkitset mitä toivot tehtävän ja kenen puolesta. Mainitse viestissä myös maksamasi summa.

Rukouspyynnöistä kootaan kirja kerran vuodessa. Voit lähettää toivomuksesi mukana henkilöiden nimet, valokuvan tms. Kun ROKPAn päämaja on saanut lahjoituksesi, rukouspyyntösi lähetetään Shechen Kongtrul Rinpochelle. Hän saa kaikki vuoden aikana kertyneet pyynnöt, kun tapaamme hänet Tiibetissä kerran vuodessa (yleensä syys–joulukuussa). Muina vuodenaikoina, kiireellisissä tapauksissa – jos joku on kuollut tai hyvin sairas, voit lähettää sähköpostiviestin osoitteeseen info@rokpa.ch, ja pyyntö välitetään Dolma Lhakangiin mahdollisimman nopeasti.

Text and photos © ROKPA INTERNATIONAL