Kagyu Samye Dzong Finland

    Tiibetinbuddhalainen meditaatiokeskus

 

Ensimmäinen Akön, Karma Miyo 

 

Ensimmäisestä Akong¹ Tulkusta tehtiin aikoinaan useita elämäkertoja, ja hänen henkisiä laulujaan (doha) oli koottuna useampaan teokseen, mutta poliittinen kuohunta Tiibetissä 1900-luvun loppupuoliskolla johti melkein niiden kaikkien tuhoutumiseen tai katoamiseen. Kun toinen Akong Tulku vieraili pakonsa jälkeen Tiibetissä ensimmäistä kertaa vuonna 1983, useat hänen tapaamansa vanhemmat munkit muistivat ensimmäisen Akongin, ja kertoivat säilyttäneensä osia hänen elämäkerrastaan ja joitakin doha-lauluja. Hän pyysi heitä kokoamaan niiden sisältämän tiedon lyhyeksi elämäkerraksi.
Alun perin oli olemassa ulkoinen, sisäinen ja salainen elämäkerta, joista ilmeni hänen elämänsä olennaiset kohdat, mutta munkkien oli liian vaikeaa saada kokoon sisäistä ja salaista elämäkertaa. Niin he tavatessaan sopivat ulkoisen elämäkerran lyhyestä versiosta, johon seuraava kertomus perustuu. Siihen on tehty lisäyksiä Lama Peman elämäkerrasta, jonka toinen Akong Rinpoche pyysi Lama Pemaa kirjoittamaan, ja jonka tämä antoi hänelle Bodh Gayassa vuonna 1979:
Guru Rinpoche

”Jälkeenpäin katsoen on selvää, että ensimmäisen Akong Tulkun elämä oli säteilevää myötätuntoa. Hän syntyi naaraspuolisen vesijäniksen 15. kiertokulun vuonna (1879). Tuolloin ilmestyi erilaisia merkkejä, että erityinen lapsi oli syntynyt, mm. vesi kupariastioissa muuttui maidoksi. Hänelle annettiin nimi Köncho Samdrup, jonka hänen vanhempansa lyhensivät lempinimeksi ”Akön”. Hän oli yksi viidestä lapsesta. Jo lapsena hän osoitti suurta myötätuntoa leikkitovereitaan kohtaan, koettaen auttaa muita ja näyttäen heille, miten olla rakastava ja ystävällinen. Hän antoi leikisti initiaatioita ja opetuksia ja muovaili savesta pieniä stupia. Kun hän kasvoi ja tuli tarpeeksi suureksi huolehtiakseen eläimistä, hän osoitti suurta kiinnostusta niiden hyvinvointia kohtaan.

 

Kuusivuotiaana hän osallistui tukanleikkuuseremoniaan, jonka suoritti Lama Namrol Shuwa, Naropan kuudessa joogassa täysin pätevöitynyt siddha. Hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan 7-vuotiaana ja osoitti lahjakkuutta opiskelijana oppien helposti tekstejä ulkoa. Vanhempana hänellä oli yhä suurempi tarve harjoittaa buddhadharmaa ja hänen luonnollinen ymmärryksensä totuudesta, erityisesti elämän pysymättömyydestä kehittyi sellaisiin mittoihin, että nähdessään auringonlaskun iltaisin hän vertasi sitä elämän vääjäämättömään hupenemiseen ja sanoi, että taas oli yksi päivä tuhlattu. Hän päätti, että hänen olisi parasta elää munkkina selibaatissa. Niin hän meni Dori Thubten Palgyi Lingin luostariin (Dolma Lhakang) ja otti noviisimunkin valat eläen noviiseille tyypillistä elämää yksinkertaisia töitä tehden. Hän teki työnsä aina hyvin ja piti tehtäviään kuten siivousta puhdistautumisen keinona. Hän asennoitui jokaiseen tehtävään tekemisen arvoisena ilman nyreyttä tai nurinaa. Hänen lempeytensä pantiin merkille.
 
13-vuotiaana hän sai noviisimunkin (sramanera) valat ja se lisäsi hänen hartauttaan ja luottamustaan opetuksia kohtaan niin paljon, että jokainen huomasi pitävänsä häntä esimerkkinä puhtaasta lähestymistavasta, 15-vuotiaana hän lähti opiskelemaan kahden korkean mestarin alaisuudessa. Lama Tsawa Lotsawa Rinchen Namgyalilta hän sai kirjallisuuteen, luostarivaloihin ja Syvällisiin sisäisiin periaatteisiin liittyviä opetuksia. Karma Gön -luostarin kuuluisalta Khenchen Rinchen Darjaylta hän vastaanotti valikoiman mahayana-opetuksia pitkän opintojakson aikana. Sama mestari antoi hänelle myös täydet munkinvalat (bikkhu), kun hän oli 20-vuotias.

23-vuotiaana hän meni yhdessä muutaman muun henkilön kanssa kolmen vuoden retriittiin Dolma Lhakangin ylempään retriittikeskukseen Palpungin perinnettä seuraten. Retriitin aikana nähtiin merkkejä luomisen ja saavuttamisen vaiheiden täydellistämisestä: punainen valo loisti läpi retriittitalon, dütsi (rituaalinektari) kiehui, ynnä muuta. Karma Miyolla oli myös erityisiä ja ratkaisevia kokemuksia sekä uni- että valvetiloissa. Hänestä tuli harvinaisen selvänäköinen ja unijooga-vaiheessa hän pystyi vierailemaan eri paikoissa esteettä, ollen selvästi tietoinen siitä, mitä tapahtui retriitin sisä- ja ulkopuolella. Hänellä oli monia suoria kokemuksia ja hän ”vieraili” näkyjensä kautta monissa puhtaissa maissa – Guru Rinpochen Kuparivuorella, Shambalassa ja muualla [nämä kertomukset sisältyvät sisäiseen elämäkertaan, ja ovat liian yksityiskohtaisia tässä toistettaviksi]. Hänen jatkuva tiukka retriittielämänsä johti oivallukseen, jossa meditaation ja meditaation jälkeisen tilan välillä ei ole eroa. Hän saavutti kaksi siddhiä. Häntä kunnioitettiin monesta syystä, ja erityisesti erilaisiin vajrayana-harjoituksiin liittyvän yksityiskohtaisen tiedon haltijana.
 
Hän tapasi elämänsä aikana monia kuuluisia opettajia omassa maassaan, ja he kaikki julistivat hänen olevan suuri korkeimman tiedon haltija ja buddhadharman mestari – samanlainen arvonimi kuin chöje tai dharma-arya. Hänen merkittävän hengellisyytensä takia yleinen mielipide oli se, että hänestä tehtiin Tsawa Gang Dolma Lhakangin pääapotti.

Ensimmäinen Akong Rinpoche oli huomattavan oppinut ja tunsi myös lääketiedettä laajasti. Hän kasvoi perheessä, jossa lääketiedettä oli harjoitettu monen sukupolven ajan, mutta erityistaidot alalla kumpusivat äkillisestä heräämisestä 40 vuoden iässä, jolloin syvälliset lääketieteeseen liittyvät tiedot virisivät hänessä entisten elämien harjoituksen pohjalta. Monet henkiset opettajat tunnistivat hänen olevan Lääkäribuddhan toiminta-aspekti (trinley-pa). Hän paransi ihmisiä paitsi lääkkein, myös pyhän läsnäolonsa siunauksella ja toisinaan pelkkä yhteys häneen oli tarpeeksi, että ihmiset voittivat monenlaisia vaikeuksia. Hän opetti muille lääkintätaitoja ja painotti, että hoidon ja lääkkeiden tuli aina olla maksuttomia.

Karma Miyon pääasiallinen dharmaharjoitus oli Rigzin Jatson Nyingpon terman mukainen Guru Rinpochen Koncho Chidu sadhana. Harjoitus johti hänen useisiin kasvoista kasvoihin kohtaamisiin Guru Rinpochen kanssa ja hän ilmaisi Gurun ohjeet pyhinä säkeinä (doha). Valitettavasti vai yksi niistä on säilynyt (ks. lopussa).

Erään kerran suuri Karse Kongtrul Rinpoche tuli Dolma Lhakangiin hakien turvaa kotiseuduillaan käydyistä taisteluista. Akong Rinpoche tuli ulos retriitistä toivottaakseen hänet tervetulleeksi. Myöhemmin Kongtrul siirtyi Jonang-luostariin, jossa hän sairastui vakavasti, niin että perinteinen lääketiede tai rukoukset eivät auttaneet. Akong Rinpoche kutsuttiin hoitamaan häntä. Tämän erityisten parantajankykyjen ansiosta Kongtrul Rinpoche parani täysin. Hän tunnisti Akong Karma Miyon olennon suuruuden ja vihki hänet virkaan ”samanlaisena kuin itsensä”, toisin sanoen hän antoi hänelle samanlaisen aseman kuin itselleen. Se oli suuri kunnia, joskaan Karma Miyo itse ei ollut mieltynyt kaikkeen touhuun ja seremoniallisiin elkeisiin, joita asema toi tullessaan.

Sen jälkeen Akong Rinpoche palasi Dolma Lhakangiin ja vietti retriitillä muutamia lisävuosia. Häntä pyydettiin sitten johtamaan rukouksia Dergen poisnukkuneen kuningataräidin puolesta. Muutama päivä sen jälkeen, kun hän oli palannut Dolma Lhakangiin, hän sai vakavan sydänkohtauksen. Hänen ystävänsä Lama Thopaga, joka ymmärsi tilanteen aamunkoitteessa näkemänsä unen perusteella, puki Akong Rinpochen, joka kykeni istumaan, muttei puhumaan, seremoniallisiin vaatteisiin ja auttoi hänet meditaatioasentoon. Lama Thopaga luki hänelle kauniita säkeitä Karmapa Rolpe Dorjen jaloista aikomuksista, ne muistuttavat Shantidevan toivomusrukouksia olla aina avuksi ja ystävä kaikille olennoille. Akong Rinpoche hymyili sen merkiksi, että hän ymmärsi, mutta siirtyi pian pois tästä maailmasta. Oli härän vuoden (1937) kolmannen kuukauden 10.päivä (Guru Rinpoche päivä). Hän oli 58-vuotias. Hänen ruumiinsa pysyi tukdamissa (syvä meditaatiotila) viisi päivää ennen kuin se kallistui. Tukdamin lopussa ruumis oli kutistunut 8-vuotiaan lapsen kokoiseksi. Kolme päivää kremaation jälkeen kallon päälaki oli jäljellä holvissa, ja siihen oli ilmestynyt kohokuviona kolme kirjainta: om ah hung. Sydän, kieli ja silmät eivät olleet palaneet ja löydettiin myös joitakin pieniä helmenkaltaisia ringsel-pyhäinjäännöksiä. Joissakin luissa oli pyhiä kirjaimia.

Karse Kongtrul Rinpochelta kysyttiin jälleensyntymästä. Hän vastasi selkeästi: ”Tulee olemaan inkarnaatio, mutta en voi itse valita sitä. Pyydän Karmapaa tekemään sen.” Näin hän otti asian vastuulleen ja esitti kysymyksen Gyalwang Karmapalle, joka vahvisti: ”Tulee olemaan reinkarnaatio.” Noin neljä vuotta myöhemmin Karmapa antoi hänelle tunnistuskirjeen ja tarpeelliset ohjeet jälleensyntymän löytämistä varten sanoen: ”Lohikäärmeen vuonna on syntynyt poika kolmen päivän ratsastusmatkan päässä luostarista koillisen suunnassa.”

Näiden selkeiden ohjeiden varassa etsintäpartio lähti tutkimaan ja kohtasi myönteiset olosuhteet. He loivat listan kuuden perheen pojista, jotka olivat syntyneet lohikäärmeen vuonna Ngom-joen ylä- ja alajuoksulla. Kun Karmapa tuli Palpungista Karma Göniin, Lama Atsho ja monet Dolma Lhakangin lamat ja munkit pyysivät saada tavata hänet. He antoivat listan lohikäärmeen vuonna syntyneistä pojista ja pyysivät Karmapaa tunnistamaan sen, joka olisi selvästi tulku. Kävi ilmi, että listan ensimmäinen nimi kuuluin Surmang Garwang Tulkulle. Kolmannesta nimestä Karmapa antoi selkeän ennustuksen: ”Lähellä Ngom-jokea, Darakin kylässä, talo, jonka ovi on etelään ja ovella punainen koira. Isän nimi on Sönam Tashi, äiti Döndrup Chökyi, heidän tulilohikäärmeen² vuonna syntynyt poikansa.” Hän antoi tälle nimen; Karma Shedrup Chöji Nyima. ”Tämä on erehtymättömästi Akongin reinkarnaatio; hän tulee varmasti olemaan suureksi hyödyksi Opetuksille ja tunteville olennoille.” Kaikki pitivät Karmapan sanat sydämessään ja palasivat luostariin.”

******
Eräs elämäkerroista kuvaa, miten Karma Miyo meditaatiossa kohtasi Guru Rinpochen kasvoista kasvoihin meditaatiossa ja sai nämä ohjeet. Ne ovat osoittautuneet hyvin paikkansa pitäviksi:
 
'Kuuntele näitä sanoja huolella ja kerran kuultuasi
muista ne sydämessäsi jatkuvasti.
Tästä lähtien erota oikea väärästä tarkasti.
Mitkä ovat ne syyt, joiden takia koemme nykyisenlaisen maailman? – Ne ovat nämä:
 
Luostarivihityt eivät pidä valojaan, tantrikat eivät pidä samayaa,
kuninkaat ja ministerit eivät toimi humanitaarisilla periaatteilla,
tavallinen kansa on kadottanut johtajansa eikä tunne häveliäisyyttä eikä häpeää,
ja seksuaaliset kiusaukset vahvistavat haluja ja vilppiä.
 
Kaikkien erilaisten sopimattomien väärien näkemysten ja väärän käytöksen johdosta
kaikkia valon voimia (myönteisiä energioita) on loukattu,
ne aiheuttavat selkkauksia
ja demonit ja pahat henget (kielteiset voimat) ovat voitolla.
 
Näissä oloissa elementtien luonnollinen tasapaino häiriintyy
siinä olemassaolon tilassa, joka määrittää maailman.
Sen tähden ulkoinen maailma, asioiden olennainen laatu
(ruoka, mineraalit, raaka-aineet ym.) heikkenee.
 
Maailmassa eläviä olentoja vaivaavat sairaudet, taistelut ja nälänhädät.
Sadot eivät ravitse heitä ja karjatuotteet vähenevät.
Aseman mukaan ne, joilla on tavaraa, kärsivät sen takia, mitä heillä on
ja ne, joilla ei ole, kärsivät sen takia mitä he tarvitsevat.
Näyttää siltä, että kaikki aiheuttaa kärsimystä.
 
Koska tämä kärsimyksen pilvi on niin tiheä ja läpitunkematon,
onnellisuuden aurinko paistaa harvoin.
Asiat menevät yhä huonompaan suuntaan, kunnes täällä koetaan sellaista,
että on kuin helvetti olisi ilmestynyt tänne kaikkien nähtäville.
Kestämättömän kärsimyksen hetkellä
ulkoisen maailman ja sen sisältämien olentojen vaikeuksia tulee olemaan varsin vaikea poistaa.
 
Jos joku kuitenkin onnistuu harjoittamaan dharmaa
ja omaksuu sen, mikä on oikein, hyläten sen, mikä on väärin,
se määrää yleisen lopputuloksen ja tuo helpotusta:
sanghan tulisi pitää valansa tunnollisesti,
joogien tulisi vartioida samayaansa tarkasti,
kuninkaiden ja ministerien tulisi kannattaa rehellisiä lakeja,
eikä koskaan toimia omaa etuaan tavoitellen.
 
Niiden, joilla on valta, pitäisi käyttää sitä muiden hyväksi
samalla kun niiden, joilla ei ole valtaa, tulisi hylätä katkeruus ja paha mieli.
Koeta suojella muiden elämää ja tutki aina huolella syitä ja seurauksia.
Älä koskaan jätä tekemättä pienintäkään hyvää tekoa ja vältä pienintäkin pahaa tekoa.
 
Sellaisen, jolla ei ole mitään kokemusta, ei pitäisi kulkea ympäriinsä korkealentoista filosofiaa paasaten,
kopeana omansa ja muiden pään sekoittaen.
Tärkeää on ohjata keho, puhe ja mieli aina jotakin hyvää tekoa kohti.
Kun niin tekee jatkuvasti, siitä seuraa paitsi nyt, myös tulevaisuudessa
pelkästään hyvää.’

¹Hänen oikea nimensä oli Akön (harvinainen ja arvokas tyhjyys), ei Akong (ylhäinen tyhjyys), mutta monien sanoessa ”Akong”, siitä vähitellen muodostui nimi, jolla hänet tunnettiin.

²Akong Rinpoche syntyi rautalohikäärmeen vuonna (1940). Tämä teksti perustuu Lama Peman muistinvaraiseen kertomukseen vuonna 1979, ja olemme toistaneet virheen. Tiibetiläiset usein sekoittavat elementit yrittäessään muistaa vuosientakaisia päivämääriä.

Tämän väliaikaisen version Karma Miyon elämästä kokosi Ken Holmes täydennyksenä aiempaan 1980-luvulla julkaistuun versioon, joka on levinnyt laajalle. Lisäykset ja muutokset perustuvat Lama Peman kirjoittamaan Akong Rinpochen elämäkertaan, jota käännetään parhaillaan ja joka on määrä julkaista vuonna 2015. Tämä teksti on koottu lokakuussa 2014 pidettävää Rinpochen poissiirtymisen muistoseremoniaa varten.

Lähde / Source: The First Akön, Karma Miyo