Kagyu Samye Dzong Finland

    Tiibetinbuddhalainen meditaatiokeskus

Buddhalaisuus Tiibetissä 

Buddhalaisuus eli buddhadharma alkoi tulla Tiibetiin 600-luvulla kuningas Songtsen Gampon hallituskaudella ja se juurtui sinne 700-luvulla kuningas Trisong Detsenin vaikutuksesta. Acharya Padmasambhava ja apotti Santarakshita auttoivat kuningasta tuomaan dharmaa, kääntämään opetuksia sanskritin kielestä ja rakentamaan luostareita.

Opetuksia tuotiin useiden vuosisatojen aikana ja vähitellen opetukset jakaantuivat kahdeksaksi erilliseksi tiedonvirraksi, harjoitusperinteiksi, joiden kaikkien juuret ovat Buddha Sakyamunin opetuksissa. Erotetaan myös neljä pääkoulukuntaa, jotka muodostuivat tietyn henkilön ympärille. Koulukuntien johtajilla on kullakin yhteys joihinkin tiettyihin buddhalaisiin perinteisiin Intiassa. 

Neljä pääkoulukuntaa 

Nyingma-koulukunnan opetusten lähteinä ovat Buddha Samantabhadra, Vajrasattva Ja Uddiyanan Garab Dorje. Sen harjoitukset perustuvat käännöksiin, jotka tehtiin ennen 900-luvun puoliväliä. Koulukunnan perusti intialainen guru Padmasambhava, joka tuli Tiibetiin 700-luvulla. Lisätietoa

Kagyu-koulukunnan tärkein lähde on intialainen mahasiddha Tilopa (988-1069). Oivalluksen saavuttamiseksi hän käytti Buddha Sakyamunin 1500 vuotta aiemmin läheisimmille oppilailleen opettamia harjoitusmenetelmiä, jotka vielä tunnettiin Intiassa. Noiden mestareiden oivallus välittyi sitten intialaiselle mahasiddha Naropalle, tiibetiläiselle Marpa Kielenkääntäjälle (1012-1097), Tiibetin suurelle joogille Milarepalle ja häneltä Gampopalle, jonka tulon Buddha ennusti. Kagyu koulukuntaa johtaa Karmapa. Lisätietoa

Sakya-koulukunnan tärkein opettaja on 900-luvulla elänyt intialainen joogi ja mahasiddha Virupa, joka teki monia ihmeitä. Hän siirsi perinteen oppilaansa Gayadharan (994-1043) kautta tiibetiläiselle Drokmi Lotsawa Shakya Yeshelle (992-1072). Tämän pääoppilas Khön Könchok Gyalpo (1034-1102) rakensi suuren luostarin Tsangin alueelle Tiibetiin. Maa siellä oli harmaata, ja siitä syntyi koulukunnan nimi sakya, ”harmaa maa”. Sakya-perinne siirtyy perhe-perimyslinjana, jonka haltija on Sakya Trizin. Lisätietoa 

Intialainen mestari Atisha (982-1054) perusti kadampa-tradition Tiibetiin ja geluk-koulukunta muodostui tuon perinteen pohjalta. Sen perusti tiibetiläinen mestari Je Tsongkhapa Lobsang Drakpa (1357-1419). Hän rakennutti geluk-perinteen pääluostarin Gandenin Tiibetin pääkaupungin Lhasan liepeille.  Gelukpa-koulukunnan johtaja on Ganden Tri Rinpoche (Yeshe Dönden). Dalai Lama, jota kunnioitetaan myös valtion päämiehenä, kuuluu tähän koulukuntaan. Lisätietoa

Kahdeksan harjoitusperinnettä 

Kahdeksan opetuksen ja oivalluksen tiedonvirtaa sisältyy neljään koulukuntaan:  

1) Nyingma-perimyslinja

Kama-oppilinja on tiibetiläisistä kääntämisperinteistä vanhin ja sen kirjallisiin lähteisiin kuuluu
1) Scripture of the Great Assemblage ('dus pa mdo),
2) Guhyagarbha Tantra (sgyu 'phrul drwa ba),
3) Mind Section (sems sde) ja lisäksiEight Sadhanas Sections (sgrub pa sde brgyad) ja Dzogchen-opetusten ydin, The Heart Essence (snying thig).

2) Kadampa-perimyslinja


Atishan perustamassa Vanhassa Kadampa perinteessä keskeisiä tekstejä ovat Graded Path for the Three Types of Individuals: Lamp of the Path of Enlightenment (byang chub lam sgron), Key Instructions of the Practices of Sixteen Spheres (thig le bcu drug) ym. Tshongkapan perustama Uusi Kadampa koulukunta korostaa filosofista oppia.

Kadampat vaikuttivat laajalti, eikä vähiten kagyu-perinteeseen sen suuren patriarkan Gampopan kautta, joka opiskeli nuoruudessaan kadampa-mestareiden ohjauksessa. Kadampa-opetukset pysyivät Tiibetissä puhtaina ja jatkuivat erillisenä perimyslinjana Narthangpa Zhonnu Lodron aikaan asti. Sitten ne jakaantuivat kahteen virtaan. Toinen kulki Pawo Tsuglak Trengwan kautta, hän vastaanotti sen Sakya Panditalta. Tätä perinteensiirtoa on pidetty yllä karma kamtsangin harjoituslinjan kautta. Toinen virta alkoi Gyalwa Gendun Drupista, joka sai sen Lochen Tukje Palilta. Se synnytti geluk-perinteen.

3) Sakya-perimyslinja
 (Lamdre)

Avainteksteihin kuuluu asteittainen polku: The Instruction on the Nine-fold Path and Result (lam 'bras).

4) Marpa Kagyu -perimyslinja

Marpa Kagyu perinteen neljä suurempaa ja kahdeksan pienempää koulukuntaa pitävät keskeisinä opetusten lähteinä sellaisia tekstejä kuin The Four Transmitted Precepts Consolidated in One, The Path of Skillful Means, The Six Dharmas of Naropa ja The Path of Liberation Mahamudra. Perinne tunnetaan nimellä marpa kagyu sen tiibetiläisen perustajan Marpan mukaan, jotta se erottuu shangpa kagyusta. Pääkeskuksemme Kagyu Samye Ling Skotlannissa seuraa tätä linjaa.

5) Shangpa Kagyu -perimyslinja

Avainteksteihin kuuluvat The Lineage of Yogi Khyungpo Naljor ja The Teachings of the Five-fold Ultimate Reality, (mthar thug lnga ldan gyi chos skor).

6) Shije ja Chöd -linjat: “Kärsimyksen tyynnyttäminen” ja ”Irrottamisen aito Dharma”

Padampa Sangyen ja Machik Lapdronin perimyslinja, jonka keskeinen teksti on Pacification of Suffering (zhi byed) ja siihen kuuluva Genuine Dharma of Severance (gcod) sekä muita harjoituksia.

7) Jodruk-perimyslinja: ”Kuusi Harjoitusta”

Vajrajoogan harjoitusperinne, jossa kirjallisiin lähteisiin kuuluvat Juuritantrojen tarkoitus, Täydellistämisvaiheen ydin(sampanakrama) ja Kalachakran kuusi sovellutusta (sbyor ba yan lag drug).)

8) Nyendrub-perimyslinja: ”Päämäärää lähestymisen ja sen saavuttamisen neljä haaraa”

Suuren joogin siddha Orgyenpan perinne perustuu sellaisiin opetuksiin kuin Three Vajra Instructions of Body, Speech, and Mind (rdo rje gsum gyi bsnyen sgrub).  

Laaja kuvaus >

Kymmenen pilaria

Kymmenen tiibetiläistä mainitaan erityisesti ansioistaan buddhalaisuuden juurruttamiseksi Tiibetiin.

1. Thönmi Sambhota (thon mi sam bho Ta) synt. n.619

Thönmi Sambhota syntyi Yorwo Lunggun alueella Tiibetissä 600-luvun alkupuolella ja osoitti jo lapsena harvinaista älykkyyttä. 15-vuotiaana kuningas Songtsen Gampo lähetti hänet Intiaan opiskelemaan. Viivyttyään Intiassa seitsemän vuotta Thönmi Sambhota palasi Tiibetiin ja kehitti tiibetin kirjakielen intialaisten kirjoitusjärjestelmien pohjalta. Hän oli yksi kuninkaan tärkeimmistä ministereistä.

Kuningas Songtsen Gampo (569-650 tai 617-650) valmisti sen maaperän, jolle buddhalainen opetus Tiibetissä juurtui.Häntä pidetään Avalokiteshvaran inkarnaationa. Hänen nepalilainen vaimonsa, prinsessa Bhrikuti ja kiinalainen vaimonsa prinsessa Wen Cheng toivat kumpikin maahan arvokkaat buddhapatsaat. Thönmi Sambhota oli tärkeässä asemassa, kun patsaiden siirtoa järjestettiin. Songtsen Gampo rakensi ensimmäiset buddhalaiset temppelit Tiibetiin ja laati buddhalaisiin periaatteisiin perustuvat lait. Hänen hallituskautenaan buddhalaisia kirjoituksia alettiin kääntää tiibetiksi. 

2. Vairochana (bE ro tsa na) elänyt 700-luvulla

Suuri tiibetiläinen kääntäjä Vairocana syntyi Nyemon alueella Keski-Tiibetissä kuningas Trisong Detsenin aikana. Hän oli yksi Tiibetin ensimmäisistä munkeista ja Padmasambhava lähetti hänet Intiaan opiskelemaan Shri Simhan johdolla. Hän on yksi kolmesta päämestarista, jotka toivat dzogchen-opetukset Tiibetiin.

3. Kawa Paltsek (ska ba dpal brtsegs) elänyt 700-luvulla

Kawa Paltsek oli sekä Padmasambhavan että Santarakshitan henkilökohtainen oppilas. Hän auttoi kääntämään keskeisiä tekstejä kuten Tripitakan ja Nyingma Gyubumin. Hän syntyi Phenpon laaksossa ja Padmasambhava ennusti että hänestä tulee lahjakas kääntäjä. Hän oli yksi ensimmäisestä seitsemästä tiibetiläisestä, jotka ottivat munkin valat Santarakshitalta. Hän vastaanotti vajrayanaopetukset Padmasambhavalta ja saavutti selvänäköisyyden. Kawa on paikan nimi ja Paltsek merkitsee ”loistokkuuden vuorta”.

4. Chokro Luyi Gyaltsen (cog ro klu'i rgyal mtshan)

Chokro Luyi Gyaltsen oli tärkeä tiibetiläinen kääntäjä ja yksi Padmasambhavan 25 pääoppilaasta. Hän työskenteli yhteistyössä intialaisten mestarien Vimalamitran, Jnanagarbhan, Jinamitran ja Surendrabodhin kanssa. Hän oli tärkeä luostariperinteen säilyttäjä Tiibetissä ja saavutettuaan oivalluksen Chuworissa Keski-Tiibetissä hän auttoi Padmasambhavaa terma tekstien puhtaaksikirjoituksessa ja kätkemisessä. 1300-luvulla elänyttä suurta tertonia Karma Lingpaa pidetään tämän mestarin jälleensyntymänä.

5. Yeshe De (ye shes sde)

Yeshe De oli kääntäjä ja Padmasambhavan oppilas. Hän osallistui yli 200 tekstin kääntämiseen tiibetiksi. Hänen toinen nimensä on Nanam Yeshe De (sna nam ye shes sde) tai Zhang Yeshe De (zhang gi bhan dhe ye shes sde).

6. Lochen Rinchen Sangpo (lo chen rin chen bzang po) s.957- k.1055

900-luvun alussa ja sitä aiemmin tehdyt käännökset kuuluvat aikaisten käännösten vanhaan koulukuntaan (snga 'gyur rnying ma). Vanha koulukunta viittaa nyingma koulukuntaan. Lochen Rinchen Sangpo oli uuden kääntäjäpolven ensimmäinen. Hän kuului uuden mantra koulukunnan aikakauteen ja nämä myöhempien käännösten uudet koulukunnat (phyi 'gyur gsar ma) ovat Kagyu, Sakya ja Gelug.

Sangpo syntyi Ngarin alueella Länsi-Tiibetissä ja apotti Yeshe Zanpo vihki hänet munkiksi 13-vuotiaana. Ngarin kuningas lähetti hänet Kashmiriin ja Intiaan, missä hän opiskeli buddhalaisuutta 75 panditan johdolla. Hän oppi hyvin sekä sutrat että tantrat ja kutsui monia oppineitaTiibetiin. Hän on yksi tärkeimmistä kääntäjistä ja työskenteli Kagyurin ja Tengyurin käännöstyön parissa.

7. Dromtön Gyalwe Jungney ('brom ston pa rgyal ba'i 'byung gnas) s.1005 - k.1064

Dromtönpa oli intialaisen mestarin Atishan läheinen oppilas ja perusti Retingin luostarin Keski-Tiibetiin. Atishan kuoltua hän rakensi stupan tämän pyhäinjäännöksille ja Atishan oppilaat jatkoivat opintoja Dromtönpan alaisuudessa. Hän oli Atishan Kadampaperinteen haltija joka kirjoitti monia kirjoja.

8. Ngok Lotsawa Loden Sherab (rngog lo tsA ba blo ldan shes rab) [1059-1109]

Ngok Lotsawa Loden Sherab opiskeli monien tiibetiläisten ja intialaisten mestarien johdolla. Hän vietti Intiassa 17 vuotta ja käänsi buddhalaista kirjallisuutta sekä opetti laajasti palattuaan Tiibetiin vuonna 1092. Hän toimi vuonna 1071 perustetun Sangpu Neuthok luostarin johtajana.

9. Sakya Pandita (sa skya paNDita kun dg'a rgyal mtshan) s.1182 – k.1251

Sakya Pandita on yksi sakyoiden viiestä esi-isästä ja hänen isoisänsä oli Kunga Nyingpo. Setänsä Drakpa Gyaltsenin johdolla hän opiskeli logiikkaa, kieliä, astrologiaa, lääketiedettä ja dharmaa. Hän oli yksi aikansa tunnetuimpia oppineita. 23-vuotiaana hän sai luostarivalat Panchen Shakya Shri Bhadralta ja 25-vuotiaana hänestä tuli sakya koulukunnan johtaja. Hän opetti Mongolian keisaria ja osallistui politiikkaan mongolivallan puolesta. Hänet tunnetaan myös nimellä Sapen (sa paN).

10. Gö-Khukpa Lheytse ('gos khug pa lhas btsas) 1000-luvun alkupuoli

Gö-Khukpa Lheytse syntyi Keski-Tiibetissä Tsang Tanan alueella ja oli Marpa Kielenkääntäjän aikalainen. Hän opiskeli ensin Tiibetissä ja myöhemmin Kashmirissa, Intiassa ja Nepalissa. Hän hallitsi sanskritin kielen ja käänsi monia buddhalaisia teoksia sekä auttoi Kagyurin ja Tengyurin käännöstyössä. Hän oli Lochen Rinchen Sangpon jälkeen tärkein myöhempien käännösten uusien koulukuntien kääntäjä.

Usein kysyttyä

Mikä tai mitkä ovat eri koulukuntien merkittävimmät erot? Eikö kaikilla ole samat perustavoitteet?

Buddha opetti monilla eri tavoilla, koska oppilaat ovat erilaisia. Siksi meillä on hinayana/theravada, mahayana ja vajrayanabuddhalaisuus. Sivulla buddhalaisuus kerrotaan, miten ne eroavat toisistaan. Vajrayana, joka tuotiin Tiibetiin, sisältää hinayanan ja mahayanan.

Tiibetissä muodostui eri koulukuntia mm. historiallisista syistä. Nyingmapat perustavat harjoituksensa opetuksiin, jotka Guru Rinpoche antoi siellä 700-luvulla. Kagyupat lisäsivät Guru Rinpochen opetuksiin 1000-luvulla vaikuttaneiden mestareiden opetukset: Marpa toi paljon opetuksia Intiasta ja mm. intialainen mahasiddha Atisha opetti miten sutria ja tantroja harjoitetaan yhdistämällä ne.

Sakya-koulukunta syntyi Sakya-perheen ympärille, heidän jälkeläisensä ovat aina tuon linjan johtajia. Ja gelukpa-koulukunnan perusti tiibetiläinen mestari Je Tsongkhapa Lobsang Drakpa (1357-1419). Kagyu ja geluk pitävät hallussaan Atishan tuomaa kadampa-perinnettä, mutta korostavat sen eri aspekteja. Myös nyingmapoilla on  harjoitusvalikoimassaan joitakin kadampaperinteen harjoituksia, sellaisia, joita kaikki koulukunnat tekevät.

Henkilökohtaisemmin ajateltuna nyingma-linja vetoaa usein ihmisiin, joilla on kiinnostusta luonnonuskontoihin, ritualistiikkaan ja shamanismiin. Se on lähimpänä Tiibetin vanhaa bön-uskontoa. Kagyu on "puolireformoitu", sen harjoittajat pääsevät tekemään rituaaleja jo opiskelun alkuvaiheessa, mutta tiedollisen puolen tulisi olla tasapainossa meditaation kanssa.

Gelukpoilla älyllinen analyysi korostuu, ja tämän koulukunnan seuraajien täytyy käydä läpi pitkällinen filosofinen koulu ennen kuin varsinainen meditaatioharjoitus  alkaa. Sakyat ovat erikoistuneet tiedon keruuseen ja järjestämiseen.

Näistä teistä mikään ei ole toista parempi, vaan ne sopivat erilaisille persoonallisuuksille. Lisäksi Tiibetissä välimatkat ovat olleet pitkiä, kulku hankalaa ja eri luostarit ovat aikojen kuluessa muokanneet rituaaleja toisistaan eroaviksi. Jotkin syvälliset opetukset ovat sellaisia, että niiden salaisuus on ollut sukupolvien ajan vain yhden henkilön hallussa, kunnes on tullut sopiva aika puhua harjoituksesta laajemmin. Jamgon Kongtrul Lodro Thaye teki 1800-luvulla suuren työn ja keräsi vuoriston joogeilta harjoitusperinteitä. Hän oli tarpeeksi oppinut voidakseen yhdistellä eri perinteitä ja harjoituksia, ja niin syntyi ns. rime-liike. Se on eräänlaista buddhalaista ekumeniaa.

Tärkeää kuitenkin on, etteivät tavalliset ihmiset yritä yhdistää eri perinteitä, sillä ne ovat kuin kulkuneuvoja dharman tiellä. Yksi voi olla bussi, toinen raitiovaunu ja kumpikin vie eteenpäin. Jos haluaa yhdistää niiden osia, täytyy ymmärtää tekniikasta paljon, muuten rakennelma lakkaa toimimasta.

Haen tiibetiläisestä viisaudesta viisautta, iloa valoa ja rauhaa itselleni ja myös muille. Yksi ihmiselämä ei varmasti riitä kahlaamaan kaikkia perimyslinjoja läpi ja etsiä siten juuri itselle parhaiten sopivaa. Onko niin, ettei linjalla sinänsä ole merkitystä, vaan kaikista saa sen mitä tarvitsee, kunhan vain itse oivaltaa ja ymmärtää soveltaa ja käyttää oikein?

Dalai-lama suosittelee, että ihmiset pääsääntöisesti pitäisivät sen uskonnon ja kulttuurin johon ovat syntyneet ja oppisivat muista. Tietenkin jos joku todella tuntee vahvan siteen buddhalaisuuteen, ei ole kiellettyä muuttaa uskontoa. Silloin perimyslinjasta tulee tärkeä, koska on tarpeen muodostaa suhde henkilökohtaiseen opettajaan ja seurata hänen antamiaan harjoitusohjeita. Eri koulukuntien harjoitusohjeet poikkeavat teknisesti toisistaan, ja aloittelijan täytyy siinä vaiheessa tehdä valinta. Valintaan vaikuttavat karmiset tekijät, kenen opettajan luokse menee, kehen tuntee vetoa, onko itsellä taipumusta mystiikkaan vai älyllisyyteen jne.