Kagyu Samye Dzong Finland

    Tiibetinbuddhalainen meditaatiokeskus

Buddha Shakyamuni, historiallinen Buddha     

Mahayana-buddhalaisuuden mukaan Shakyamuni oli valaistunut jo ennen kuin hän syntyi prinssi Siddharta Gautamana Lumbinin puistossa yli 2500 vuotta sitten. Hänen maanpäällistä elämäänsä pidetään murto-osana valaistumisen seurauksia: se oli tarpeellinen ja siihen liittyy kaksitoista erillistä tekoa, mukaan lukien ”valaistuminen” ihmisten silmien edessä.

Nämä kaksitoista tekoa välttivät ajatonta sanomaa universaalista totuudesta meidän maailmaamme. Kaksitoista vaihetta on perusta Buddhan opetuksille, joiden on määrä säilyä vuosituhansia. Opetusta antava Buddha ilmestyy   maailmaan murrosvaiheessa, avainhetkellä, jolloin tuon maailman ja sen   asukkaiden jälleensyntymien ketju määräytyy. Kaksitoista tekoa on tapa, jolla maan päällä vierailevat   tuhat opettavaa Buddhaa ilmestyvät, ennen kuin planeetta palaa poroksi auringossa. He käynnistävät aina totuuden opettamisen uuden kierroksen ja elävät jalon elämän, jota kutsutaan nimellä korkein ilmestyskeho  (nirmanakaya).  

Kaksitoista tekoa ovat

1. Taivasmaailmojen jättäminen ja ilmestyminen maan päällä oikeana aikana.
2. Sellaisen äidin kohtuun meneminen, jonka kautta voi syntyä sopivaan perheeseen.
3. Ihmeenomainen syntymä.
4. Ainutlaatuisen fyysisen kunnon ja älykkyyden osoittaminen nuoruusvuosina.
5. Kuningattarien seurasta ja maallisista viihdykkeistä nauttiminen.
6. Maailmallisuuden hylkääminen.
7. Äärimmäinen asketismi ja siitä luopuminen, koska se ei johda tulokseen.
8. Meneminen bodhipuun juurelle paikkaan, missä kaikki tässä maailmassa ilmestyvät buddhat saavuttavat valaistumisen.
9. Maailman kielteisten voimien voittaminen tuossa paikassa.
10. Keskitien tunnistamisen osoittaminen ja valaistumisen saavuttaminen.
11. Universaalien totuuksien opettaminen.
12. Nirvanaan vaipuminen.

Historiallinen Buddha oli Buddhan mielen ilmentymä, korkein ilmestyskeho, mitä täydellisin ruumiillistuma (emanaatio). Tällainen ruumiillistuma voi ilmestyä jopa tavallisille olennoille niin, että he näkevät valaistuneen olennon täydellisyyden 32 päätunnusta ja 80 sivutunnusta ja kuulevat hänen opettavan dharmaa, jotta maailmassa alkaa viisauden ja hyvyyden aikakausi. Hyvän maailmankauden (aionin) sutran mukaan tässä maailmassa ilmestyy sen olemassaolon aikana 1002 Buddhaa, jotka yhä uudelleen herättävät sen universaaleihin totuuksiin. Sakyamuni oli heistä vasta neljäs. Maitreya, ’Rakastava’, on viides ja olento, joka näinä aikoina tunnetaan Karmapana, on kuudes: ’Leijonabuddha’.

Shakyamunin elämänvaiheet, kuten perhetausta ja asketismin harjoittaminen, eivät olleet pelkkiä sattumia vaan merkittävä ja täydellinen päätös hyvin pitkälle ja erikoiselle tarinalle. Ellei prinssi Gautama olisi ollut rikas ja komea, ellei hän olisi elänyt yltäkylläisyydessä, kuinka hän olisi voinut olla uskottava myöhemmin, kun hän julisti, ettei maallisella omaisuudella ole merkitystä? Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista, olisi moni ajatellut. Ja miten hän olisi voinut vakuuttaa ihmiset siitä, ettei itsekidutus ole tarpeen lihan kuolettamiseksi, ellei hän olisi itse paastonnut, istunut polttavassa auringossa ilman juotavaa ym. enemmän kuin kukaan muu ennen häntä?

Buddhan elämän kaikilla vaiheilla on suuri merkitys. Se ei ole vain monien elämien täydellistymisen viimeinen vaihe vaan opetus sinänsä: malli tuleville sukupolville ja viitekohta, josta saadaan mittakaava kaikkeen muuhun.

Mahayana buddhalaisuuden mukaan siitä, kun tuleva Buddha ensimmäisen kerran lausui bodhisattvavalan, kului satojen elämien aika saavuttaa ääretön täydellisyys. Nämä järjestelmällisen puhdistumisen prosessiin ja vakaaseen edistymiseen bodhisattvan polulla kuuluneet jälleensyntymät ulottuivat kolmen kosmisen aionin ajalle. (Kosminen aioni merkitsee tässä yhden maailmankaikkeuden olemassaoloaikaa.) Siinä ajassa hän puhdisti kaiken, mikä piti puhdistaa ja saavutti kaikki hyvät ominaisuudet, joita ihmisellä voi olla. Hän valaistui jumalten maailmassa nimeltä ’Korkein’ (sanskritiksi Akanistha, tiibetiksi og. min). Sieltä hän ilmestyi ihmismaailmoissa läpi miljardin maailmankaikkeuden, joihin hänellä oli yhteys. Hänen elämänsä noissa maailmoissa, kuten Intiassa 2500 vuotta sitten, olivat merkityksellisiä ja spontaaneja tekoja, joilla oli kestävä ja ylevä vaikutus.

Tällainen näkemys Buddhan elämästä antaa erilaisen kuvan, kuin tarina yksinkertaisesta prinssistä, joka joutuu ensin hindulaisuuden vaikutuksen alle, kyllästyy sitten kuninkaalliseen elämään ja lähtee tuntemattomalle uskonnolliselle tielle. Hänen viisautensa ja täydellisyytensä loisti jo syntymän hetkellä ilmentyneissä kehon erityisissä merkeissä ja kultaisessa aurassa, joka näkyi lähes kilometrin säteellä tämän lapsen ympärillä. Buddhan elämän kaksitoista päätekoa ja niiden merkitys on kuvattu seuraavissa säkeissä.

220. Suurella myötätunnolla hän, joka tuntee kaikki maailmat, joka on nähnyt kaiken dharmakayaa koskaan jättämättä, harhanomaisten muotojen kautta korkea-arvoisimpaan syntymään erinomaisella tavalla syntyneenä

221. laskeutuu Suuren ilon valtakunnasta ja menee kuninkaalliseen kohtuun, syntyäkseen jalosti Jambudvipassa. Mitä taitavimpana kaikissa tiedoissa ja taidoissa

222. hän nauttii puolisoittensa seurasta ja luopuu, kulkee koettelemusten ja askeesin tietä ja menee paikkaan nimeltä Valaistumisen sydän; hän voittaa pahuuden joukot

223. ja täydellisesti valaistuneena kääntää dharman pyörää sekä siirtyy ylimpään nirvanaan. Kaikissa näissä paikoissa, kovin epäpuhtaissa, nirmanakaya tekee nämä teot niin kauan kuin maailmat kestävät.

Jamgon Kongtrul Suuri korostaa Buddhan kahdentoista teon merkitystä kommentaarissaan: ”On hämmästyttävää ja ihmeellistä, miten valaistunut mieli, omaa puhdasta ja ilman muotoa olevaa dharmakayan asuinsijaansa jättämättä ilmestyy merkityksellisissä muodoissa ja ihailua ja kunnioitusta herättävän kauniina monissa maailmoissa, sellaisissa kuin omamme, syvää myötätuntoa tuntien.”

Nämä ilmestykset ovat parasta, mitä maailmankaikkeudessamme on koskaan tapahtunut. Buddhan läsnäolo ja teot eri maailmoissa on sitäkin ihmeellisempää, koska se tapahtuu ilmestyksenä: eloisana muotona joka on kokonaan aineeton, kuin sateenkaari. Sakyamunin tapauksessa hän ilmestyi ensin jumalten taivaassa ’Hyvyyden huippuna’ ja opetti monia jumalia paratiisissa nimeltä Suuren ilon valtakunta (Tus’ita) ohjaten heitä kypsyyteen ja vapauteen. Siellä hänellä oli viisiosainen näky, joka osoitti, että maailmamme oli valmis ottamaan dharman vastaan, ja että monet olennot, joihin hän oli muodostanut yhteyden aikaisemmissa elämissään, olivat nyt syntyneet maan päälle.

Bodhisattvan viisiosainen näky

1. Paikka oli oikea: maailma oli valmis ja Pohjois-Intiassa oli kehittynyt yhteiskunta, jossa dharma voitiin vakiinnuttaa ja levittää sieltä koko sivistyneeseen maailmaan.

2. Aika oli oikea: Shakyamunin oli aika tulla, kun ihmisten elämä täällä oli korkeintaan noin sata vuotta. Kalachakra opetukset kertovat, miten planeetan vaiheissa on erilaisia kausia. Joillakin olennoilla täällä on hienoainekeho ja he elävät varsin pitkään, degeneroituvina pimeinä aikoina olennoilla on huonoimmillaan vain parinkymmenen vuoden mittainen elämä kaiken saasteen keskellä.

3. Hänen aikaisemmat oppilaansa olivat kokoontuneet Intiaan ja muodostivat seurueen. Nämä olennot kykenivät ottamaan opetukset vastaan ja opettamaan edelleen.

4. Oli sopiva äiti, kuningatar Mahamaya, joka voi kantaa näin erikoista lasta.

5. Kasti (kuninkaallinen) oli sopiva sen ajan suurelle opettajalle. Häntä edeltänyt Buddha Kasyapa esimerkiksi syntyi pappiskastiin, joka tuolloin oli tehtävän kannalta edullisin.

Vaikka tämä kaikki edelsi Buddhan syntymistä maa päälle, sitä ei lueta kahteentoista tekoon, jotka tapahtuivat meidän maailmassamme. 

Kaksitoista tekoa

1. Näkynsä kautta Buddha tiesi, että aika oli tullut. Hän lähti Tushitasta ja tuli Jambudvipaan, meidän maailmaamme. Se on dharmakayan myötätuntoinen vastaus maailmassa elävien olentojen pyyntöihin ja rukouksiin. Se on suuren valon saapuminen, ja se valo valaisee tien onneen ja vapauteen, se osoittaa hyvien tekojen arvon ja täyttää tehtävänsä rajattomalla rakkaudella ja horjumattomalla päättäväisyydellä.

2. Koska hänen dharmaopetuksiinsa myöhemmin kuului osoittaa maallisen omaisuuden, aseman ja saavutusten rajoittuneisuus, oli tarpeen, että ne nostaa pois jalustalta joku, joka tuntee ne perinpohjin. Hänen tuleva isänsä, kuningas Suddhodhana oli kunnioitettu ja rikas hallitsija. Hänen äitinsä kuningatar Mahamaya oli kaunis ja kukoistava ja kykeni odottamaan erikoista lasta. Siksi hän meni kohtuun. Hänen äitinsä uneksi, että valkoinen elefantti, jolla oli kuusi torahammasta, kävi sisään hänen kohtuunsa, joka oli kuin palatsi. Kuului taivaallista musiikkia ja näkyi ihmeellisiä merkkejä.

3. Hän syntyi kivutta äitinsä oikeasta kyljestä Lumbinin lehdossa Intian ja Nepalin rajamailla. Ne jotka olivat läsnä, näkivät hänen ilmestyvän valonsäteen kannattelemana. Kun hänen jalkansa koskettivat maata, valosta muodostuneet lootuskukat puhkesivat. Hän otti seitsemän askelta kaikkiin pääilmansuuntiin ja hänen kuultiin julistavan (jokainen ymmärsi sen itsestään), että hän on valaistunut, maailman herra. Planeetan pääjumaluudet tulivat ja osoittivat kunnioitustaan hänelle. Yhtä tärkeää kuin nämä ihmeet on kuitenkin se, että useimmat ihmiset uskoivat hänen syntyneen luonnollisella tavalla ihmiseksi. Hänen tuli toimia esimerkkinä siitä, miten tavallinen ihminen voi saavuttaa valaistumisen.

4. Kasvaessaan hän osoitti verratonta lahjakkuutta kaikessa mihin hän ryhtyi. Hänen kaunis atleettinen vartalonsa näytti voimansa jousiammunnassa, painissa ja muissa urheilulajeissa. Hän osasi puhua kuuttakymmentä paikallista murretta ja hän osoittautui nopeasti opettajiaan paremmaksi akateemisissa opinnoissa ja taiteellisessa ilmaisussa. Nykyisin tieteitä, taiteita ja urheilusaavutuksia arvostetaan suuresti – ehkä liikaa. Jotta Buddhan opetukset onnistuisivat osoittamaan maallisen lahjakkuuden rajoittuneisuuden ja pysymättömyyden verrattuna mieltä ja olemassaoloa itseään koskevaan tieteeseen, oli suureksi avuksi, että hän hallitsi maalliset taidot paremmin kuin kukaan aikalaisistaan. Kerrotaan, että hänen maineensa urheilijana ja oppineena kiiri yli valtakunnan rajojen. Hän oli legenda jo ennen valaistumistaan: viisain ja lahjakkain nuorukainen, jonka ihmiset olivat koskaan nähneet.

5. Täyttääkseen velvollisuutensa vanhempiaan kohtaan ja tehdäkseen valtaistuimelle perijän (hän oli ainoa lapsi) hän meni naimisiin ja nautti kuninkaallisten neitojen seurasta. Onnellinen avioliitto, sukupuolinen tyydytys, vanhemmuus ja puolison kumppanuus vallitsee ihmisten mieliä kaikissa yhteiskunnissa. Koska ihmisten harhakäsitykset, toiveet ja vaistot ovat voimakkaita, niiden korkeaa hintaa ja turhuutta kulutettuun aikaan ja energiaan verrattuna ei ole helppo todistaa. Parhaiten kuunnellaan sellaista, joka on itse kokenut. Buddhalla oli kolme kuningatarta ja haaremi. Kuningattarista prinsessa Yasodhara, kuninkaantytär itsekin, oli hänen tärkein kumppaninsa ja ainoan virallisesti tunnustetun lapsen, Rahulan, äiti.

6. Todistettuaan kykynsä maailman silmissä ja täytettyään isänsä toiveet perillisen suhteen hän luopui maailmasta 29-vuotiaana. Kertomukset vanhenemista, sairautta, kuolemaa ja luopumista koskevista näyistä ja juhlista palatsissa lähtöpäivänä, jolloin Rahula syntyi, on kerrottu monissa elämäkerroissa. Kerrotaan, että hänen palvelijansa toi hänelle salaa Katanka nimisen hevosen tuona iltana ja hän leikkasi miekallaan poikki kuninkaallisen arvonmerkin, pitkän tukan, ennen kuin ratsasti viidakkoon elääkseen uskonnollista elämää. Mahayana version mukaan menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden Buddhat ilmestyivät ja antoivat hänelle munkin valat, puvun ja leikkasivat tukan. Opettaakseen luopumista hän näytti näin esimerkin miten jättää rohkeasti ajallisen elämän pysymättömät ilot ja ihastukset ja etsiä niiden sijaan ikuista viisautta.

7. Kuusi vuotta hän sitten mietiskeli ja harjoitti asketismia viiden muun askeetikon seurassa Naranjana joen varrella. Näin hän osoitti toisen äärimäisyyden, itsekidutuksen turhuuden myös käytännön kokemuksen kautta. Hän oppi nopeasti sen, mitä sen ajan parhailla mietiskelynopettajilla oli annettavana ja omistautui sitten paastoamaan ja kestämään muita äärimmäisiä harjoituksia, niin että hänen kehonsa kuihtui luurangoksi. Loistava aura ja erityiset merkit katosivat. Paitsi että hän todisti itsekieltäymyksen harhaan johtavaksi totuutta etsittäessä, hän näytti myös esimerkin ylenpalttisesta ahkeruudesta ja todisti, ettei hänen opetuksensa perustu älylliseen päättelyyn vaan henkilökohtaiseen kokemukseen. Asketismin aika päättyi, kun hän otti vastaan hänelle tarjotun kulhollisen riisiä. Eräs hänen aikaisemmista oppilaistaan ajoilta, jolloin hän vielä oli bodhisattva, oli inkarnoitunut nuorena maitotyttöä. Tämä lypsi sata lehmää ja juotti maidon kymmenelle parhaimmalle lehmälle. Sitten hän lypsi ne, ja juotti maidon lehmistä parhaalle. Sen maitoon hän sekoitti hunajaa ja hienointa riisiä. Hän laittoi lahjan kultaiseen astiaan ja lähestyi Sakyamunia tarjoten sen hänelle. Kun tämä oli juonut sen, erityiset merkit ja aura palasivat hetkessä ja Buddha heitti kulhon jokeen sanoen: ”Jos saavutan valaistumisen, liikkukoon tämä kulho vastavirtaan.” Se teki niin.

8. Hän lähti sitten Vajrasanaan, paikkaan, jota kutsutaan nykyisin Bodh Gayaksi. Sen sanotaan olevan maapallon ’henkinen painovoimakeskus’, jossa kaikki 1002 Buddhaa ilmentävät valaistumisen. Matkalla sinne hän tapasi toisen henkilön, jonka kanssa hänellä oli erityinen yhteys: nuori mies antoi hänelle nipun kusha ruohoa mietiskelytyynyksi. Suuren viikunapuun (Ficus religiosus) luona hän asetti ruohon istuimeksi ja istui meditoimaan.

9. Absoluuttisesta näkökulmasta Sakyamuni oli jo kokonaan puhdistunut ja totuuden oivaltanut henkilö. Opettaakseen suhteellisella tasolla, että on tarpeen saavuttaa täydellinen hyvyys ja viisaus, hänen täytyi näyttää muille tämän äärimmäisen puhtauden saavuttaminen. Istuuduttuaan bodhipuun alle hän syventyi dharmakayaan vajrankaltaisessa samadhissa. Koska valaistuminen oli lähellä, kielteiset voimat kerääntyivät paikalle häiritsemään. Ne tuottivat sensuelleja ja sotaisia näkyjä ja koettivat johtaa harhaan. Buddhan luonnollinen myötätunto ja pysyminen vajrankaltaisen samadhin tyhjyydessä taltutti kielteiset voimat. Aseet muuttuivat kukkasiksi ja joissain kirjoituksissa mainitaan, ettei pahuus voinut vahingoittaa Intiaa moneen sataan vuoteen. Näytti siltä, kuin sitä olisi suojellut tuliseinämä, ja näin Buddhan opetus sai jalansijaa. Ulkoinen pahuus peilaa sisäistä ja Buddhan valaistuminen merkitsi neljän sisäisen pahuuden (tiib. mara) lopullista poistumista. Ne ovat kuolema, ristiriitaiset tunteet (tietämättömyys, halu ja viha), viisi skandhaa (muoto, aistimukset, havainnot, ajatukset ja tajunta) ja ylpeys.

10. Seuraavana aamuna, Vaisakha kuukauden täyden kuun päivänä hän valaistui. Hän oli 35-vuotias. Kolmen kosmisen aioonin jälkeen hän ilmestyi nyt siis lopulta täysin puhdistuneena olentona, absoluuttisen totuuden virheettömänä ilmauksena ja kaikkitietävyyden läsnäolona. Näin hänestä tuli vertaansa vailla oleva opas kaikille eläville olennoille vuosituhansiksi eteenpäin.

11. Hän ei ruvennut heti opettamaan, vaan pysyi hiljaa useita viikkoja. Sillä hän korosti oppimansa syvällisyyttä ja antoi planeetan jumalille mahdollisuuden kerätä hyvää karmaa pyytämällä häntä opettamaan. Ne tulivatkin ja kumarsivat pyytäen häntä kääntämään universaalin totuuden pyörää maan olentojen hyödyksi. Kaikilla planeetoilla hänen toimintansa piirissä tapahtui tuolloin samankaltaisia asioita. Hän opetti Neljä jaloa totuutta ja 84000 dharmaa Kauriiden lehdossa lähellä Benaresia. Nuo opetukset kuuluvat kaikkiin buddhalaisiin koulukuntiin. Mahayana opetusta hän antoi Korppikotkavuorella ja muutamille yksilöille, kuten kuningas Indrabhutille hän opetti vajrayanan salaisia oppeja. Yli 45 vuotta kestäneellä ajanjaksolla hän käänsi dharman pyörää kolme kertaa ja välitti kaiken, mikä on tarpeen tietää: syvällisen polun rauhaan ja pysyvään onneen.

12. Koko sen ajan Buddha ilmensi dharmakayaa, joka on kaiken lähtemisen ja tulemisen tuolla puolen. Voimistaakseen oppilaittensa ahkeruutta ja asian kiireellisyyttä ja poistaakseen väärinkäsitykset siitä, että hän olisi ikuinen konkreettinen jumaluus, hän siirtyi parinirvanaan. Jos jopa buddhan fyysisen kehon täytyy kuolla, kuinka sitten tavallisten olentojen ei täytyisi. Hänen kuolemansa jälkeen tuli entistä selvemmäksi myös se, että jokainen buddhalainen on vastuussa itse itsestään, ei pidä olla liian riippuvainen muiden henkisestä säteilystä. Buddha Shakyamunin elämä, joka antaa esimerkin siitä, mitä korkein nirmanakaya tarkoittaa, ei ole ainutlaatuinen. Korkeat nirmanakayat toimivat näin läpi maailmankaikkeuden. Aina kun maailmat ovat valmiita vastaanottamaan heidät, jotka ovat jo valaistuneita hienommilla tasoilla, he ilmentävät nämä kaksitoista tekoa, joiden avulla dharman universaalit totuudet juurrutetaan parhaalla ja kestävällä tavalla. Se on totuuden ja tietämättömyyden, puhtaan ja epäpuhtaan välinen vuoropuhelu, joka jatkuu niin kauan kuin maailmoja on olemassa.

Alkuperäinen englanninkielinen teksti Ken Holmes: The Historical Buddha, Shakyamuni 

Buddhalaisuus 
Maailman rakenne 
Buddhalaisuuden historia
Kahdeksan onnen symbolia