Kagyu Samye Dzong Finland

    Tiibetinbuddhalainen meditaatiokeskus

Buddhan opetusten lyhyt siirtolinja- kagyu-perinteen mestarit 

Kagyu-koulukunnan, kuten kaikkien autenttisten buddhalaisten opetusten alkulähde on Buddha Shakyamuni. Sen opetukset osoittavat tietä rajoittuneista nautinnoista − pysymättömyyden takia pettävistä houkutuksista − todelliseen ja kestävään onneen.

Valaistuneiden mestareiden opetus on siirtynyt henkilöltä toiselle muuttumattomana,  ja viimeiset 900 vuotta perinnettä ovat säilyttäneet  tiibetiläiset lamat, erityisesti  Gyalwa Karmapat, joiden henkinen vaikutus näkyi Tiibetin lisäksi Kiinassa, Mongoliassa ja monissa Himalajan kuningaskunnissa.

Karma kagyu -perinteen ylläpitäjät muodostavat ns.kultaisen rukousnauhan, ketjun henkilöitä, joiden kautta viisaus on siirtynyt sukupolvelta toiselle.

Kagyu-koulukunta on yksi tiibetinbuddhalaisuuden neljästä pääperinteestä. Se on kattava buddhalaisuuden muoto, jonka juuret ovat 700 - 1100 -luvulla Intiassa, ajassa jolloin buddhalaisuuden kaikki tasot - hinayana, mahayana ja vajrayana - kukoistivat.

Sen erityispiirre on syvällinen mahamudra meditaatiomenetelmä ja Naropan kuusi joogaa, joilla mahamudra oivallusta nopeutetaan. Intialaiset henkiset mestarit kokosivat nämä buddhalaisuuden olennaiset opetukset, ja Marpa vei ne Tiibetin.

Jälkeenpäin ne säilyivät kagyu- linjan sivuhaaroina, joista voimakkain on Gyalwang Karmapoiden perimyslinja.

Mietiskelymenetelmien avulla on mahdollista oivaltaa Buddhan opetusten todellinen tarkoitus suoraan kokemuksen kautta. Menetelmät ovat hienovaraisia ja ne on tarkkaan ja elävästi säilytetty perimyslinjassa. Kagyu-linjan ydin, mahamudra, välittyy Buddhalta ikuisen Vajradharan muodossa kahta kautta: pidempää linjaa Sarahan, Nagarjunan ja Maitripan kautta Marpalle tulivat mielen meditoimista koskevat ohjeet.

Lyhyttä linjaa pitkin Vajradharalta Tilopan ja Naropan kautta Marpalle välittyivät erityisesti visualisaatiomenetelmät ja jooga, jonka avulla on mahdollista ymmärtää todellisuuden luonne. Lyhyttä linjaa kutsutaan kagyu-perinteen 'kultaiseksi rukousnauhaksi'.

Kultainen rukousnauha 

Buddha Vajradhara
Tilopa
Naropa

Marpa
Milarepa
Gampopa

1.Karmapa - Düsum Khyenpa

Drogon Rechen
Pomdrakpa
2. Karmapa - Karma Pakshi
Urgyenpa
3. Karmapa - Rangjung Dorje
Gyalwa Yungtönpa
4. Karmapa - Rolpe Dorje
Khachö Wangpo
5. Karmapa - Deshin Shekpa
Ratnabhadra
6. Karmapa - Thongwa Dönden
Bengar Jampal Zangpo
Goshir Paljor Dhöndrup

7. Karmapa - Chödrak Gyatso

Sangye Nyenpa Tashi Paljor
8.Karmapa - Mikyö Dorje
Könchok Yenlak
9. Karmapa - Wangchuk Dorje
Chökyi Wangchuk

10. Karmapa - Chöying Dorje
Yeshe Nyingpo
11.Karmapa - Yeshe Dorje
Palchen Chökyi Dhondrup
12. Karmapa - Changchub Dorje
Chökyi Jungne
13. Karmapa - Dudul Dorje

Mipham Chödrup Gyatso
Pema Nyenche Wangpo
14. Karmapa - Tekcho Dorje
Jamgon Kongtrul Lodro Thaye
15. Karmapa - Khakyab Dorje
Pema Wangchok Gyalpo
Palden Khyentse Öser
16.Karmapa - Rangjung Rigpe Dorje
Pema Donyo Nyingche Wangpo
17. Karmapa - Ogyen Trinley Dorje

Tilopa  

Buddhan opettava ilmestyskeho hyödytti tätä maailmaa 84 vuotta. Niiden viidentuhannen vuoden ajan, jotka hänen valaistumisensa valaisee, hän on jatkuvasti läsnä muissa muodoissa ja antaa opetusta niille, joiden mieli on tarpeeksi puhdas ja avoin ollakseen opetuksista tietoinen. Nämä ilmestykset voivat olla elottomia tai elollisia ja niiden tehtävänä on auttaa ihmisiä ja muita olentoja.

Niiden perimyslinjojen lisäksi, jotka johtavat takaisin Shakyamuni Buddhan aikoihin on muita, jotka ovat alkaneet myöhemmin. Ne saavat alkunsa Buddhan valokehosta, jonka avulla buddhamieli tuo opetuksia maailmaan eri aikoina vastatakseen erilaisiin tarpeisiin. 

Valaistuneet bodhisattvat voivat kommunikoida tuon valotason kanssa ja Tilopa oli sellainen bodhisattva. Hän oli ymmärtänyt opetusten merkityksen opiskelemalla yli sadan mestarin johdolla ja täysin valaistuessaan hänen mielensä yhtyi buddhan mieleen. Silloin hän lausui kuuluisat sanansa:

"Minulla, Tilolla, ei ole ihmisopettajaa. Guruni on mahtava Buddha Vajradhara."

 

Buddha Vajradhara on valaistumisen aspekti, josta vajrayana opetusten virta on lähtöisin. Mestarit, jotka Tilopasta lähtien sisäistivät opetukset ja siirsivät ne omille oppilailleen, muodostavat kagyu-perinteen kultaisen rukousnauhan.

Intian buddhalaiset elämäkerrat siirtyivät suullisena perimätietona ajassa, jolloin buddhalaisuus oli siellä laajalle levinnyt. Monet ihmiset kantoivat tietoa sydämissään ja mielessään ja osasivat ulkoa kokonaisia teoksia. Monet apotit saattoivat lausua ääneen kymmeniä teoksia Buddhan koottuja opetuksia ja jotkut osasivat ne kaikki. Ikävä kyllä, kun buddhalaisuus joutui siirtymään pois Intiasta, suulliset perinteetkin hävisivät ja jäljelle jäi vain joitakin kirjoituksia ja muiden maiden historioitsijoiden muistiin merkintöjä. Erityisesti perinnettä säilyttivät tiibetiläiset, jotka käytännöllisenä kansana suuresti poikkesivat romanttisista ja taiteellisista intialaisista.

Tilopa mainitaan kahdesti 84 mahasiddhan joukossa Intian buddhalaisuudessa. Nimi esiintyy muodoissa Tilopa ja Tillipa, eikä ole varmaa, onko kyseessä ehkä kaksi eri henkilöä. Seuraava yhteenveto perustuu Tai Situpan kirjoittamaan Tilopan elämäkertaan, joka on koottu läpi aikojen säilyneistä tarinan katkelmista.

Tilopan ja nykyisen 17. Gyalwa Karmapan syntymään liittyy samankaltainen tarina. Kummassakin tapauksessa vanhemmat etsivät pyhän miehen apua saadakseen lapsen ja toive täyttyi, kun enteellisten merkkien alla syntyi poika, joka osoittautui ihmelapseksi ja joka sai koulutuksen aikansa suurten henkisten mestarien alaisuudessa.

Tilopan tapauksessa ratkaiseva ohje tuli dakinilta, joka ilmestyi ja osoitti oikean suunnan. Dakini teki Tilopalle selväksi, että hänen oikeat vanhempansa eivät olleet maallisia vaan ikiaikainen viisaus ja kaikkinainen tyhjyys:

               "...isäsi on Chakrasamvara ja äitisi Vajravarahi.."

Neuvoja seuraten Tilopa vieraili sitten monissa luostareissa ja otti luostarivalan. Vähitellen hänestä tuli hyvin oppinut ja esimerkillinen munkki, joka tunnettiin nimellä Prajñabhadra. Hän sai näyn, jonka perusteella luostarissa olevan patsaan juuresta löytyi sinne piilotettu teksti. Hän ei ymmärtänyt sitä ja rukoili dakiniopettajaansa, joka lähetti hänet Matangi ja Saryapa -nimisten gurujen luo opiskelemaan tantraa. Kun hän palasi luostariin klassisen buddhalaisuuden opintojen pariin, dakini ohjasi häntä edelleen, jotta aukot teoreettisen tiedon ja kokemusperäisen oivalluksen välillä paikattiin.

Tämän jälkeen Tilopa matkusti eri puolilla Intiaa ja opiskeli useiden gurujen luona, kunnes hän oli omaksunut tuon ajan vajrayana opetusten päälinjat täydellisinä. Saryapalta hän vastaanotti hienoainekehon ja chakrojen puhdistusharjoitukset, jotka tunnetaan nykyisin parhaiten nimellä sisäinen lämpö, tiibetiksi tummo. Nagarjunalta hän sai harhanomaisen kehon ja kirkkaan valon harjoitukset, Lawapalta unijoogan ja Sukhasiddhiltä bardo-opetukset sekä tajunnan siirron menetelmät. Indrabhuti opetti hänelle sisäisen näkemyksen energioiden tasapainottajana ja Matangi kuolleista herättämisen. Tilopa ymmärsi eri perinteiden väliset yhteydet ja että erilaiset opetukset vastaavat ihmisten tarpeita henkisen tien eri vaiheissa. Opetusten ytimen hän tiivisti neljäksi opetuskokonaisuudeksi ja niihin sana kagyu viittaa. Tai Situpa kertoo:

"Käyttäen vapautumista hyväkseen Prajnabhadra harjoitti mietiskelyä innolla ja matkustellen tarpeen mukaan hankkimassa lisätietoa meditaatiomenetelmistä ja ohjeita parhailta mahdollisilta opettajilta kuten Guhya, Darika ja Dingi. Erinomaisena oppilaana hän hallitsi pian kaikki olennaiset opetukset yleistyksineen ja yksityiskohtineen. Hänen perimänsä opetusten linja tiivistyy neljäksi viisauden virraksi.

'Kagyu' on lyhennys tiibetin kielestä

theg pa gsum gy snying don bka bab kyi chos bzhi'i gdams ngag bar ma ckad pa'i brgyud pa,

ja tarkoittaa

neljänlaisen opettajalta oppilaalle siirretyn taidon rikkoutumaton ja syvällinen henkilökohtaisen ohjauksen perinne: kolmen kulkuneuvon ydinopetus.

Ka on lyhenne sanoista Ka.pap.zhi. - joka väljästi käännettynä merkitsee neljän taidon välittämistä (transmissio). Zhi on neljä ja Ka.pap on välittää tietoa tai kykyä mestarilta oppilaalle. Oppilas tässä on lahjakas henkilö, joka aiheesta syvästi kiinnostuneena etsii käsiinsä henkilön, joka eniten tietää, ja oppii tältä kaiken mitä hänellä on opetettavana. Kun aihe kiehtoo oppilasta, hän oppii nopeasti ja arvostaa opetuksia luonnollisesti.

Neljä kagyu-transmissiota ovat

suuri sinetti - (tiib. phyag.rgya.cken.po skt. mahamudra), tässä tapauksessa mahamudra ilman erityispiirteitä eli rituaaleja  
lämmön jooga -(tiib. gtum.mo), kirjaimellisesti käännettynä 'vihainen äiti'
kirkkaus - (tiib. od.gsal ), joka tarkoittaa 'selkeä kuin valaistu' ja johon unijooga ja bardo-opetukset kuuluvat
yhteen liittyminen - (tiib. las.kyi.phyag.rgya skt. karma mudra)


Nämä neljä transmissiota sisältävät kolmen kulkuneuvon ytimen. Jokainen sisältää muut kolme ja on itsessään täydellinen opetus. Kokonaisuutena niitä kutsutaan mahamudraksi. Ellei yksittäinen harjoitus olisi kokonaisuuden osa, sisäisen lämmön jooga olisi pelkkä menetelmä tuottaa lämpöä, eikä johtaisi muuhun kuin inhimilliseksi uuniksi muuttumiseen. Kirkkaan selkeyden harjoitus olisi vain jotain valaisevaa, kuten taskulampun kiila. Näin ei ole, vaan sisäinen lämpö ja kirkkaan valon harjoitukset johtavat valaistumiseen korostamalla oivalluksen yhtä osa-aluetta. Apuna käytetään visualisaatioita, mantroja ja tyhjyyden mietiskelyä.

Nämä neljä transmissiota, joista ensimmäinen sisältää yksityiskohtaista tietoa mielestä ja kolme muuta ovat taitavia menetelmiä, on välitetty mestareilta oppilaille Tilopan ajoista nykypäiviin saakka. Se on nykyisen kagyu-perimyslinjan ydin.

Tilopa merkitsee seesaminsiementen jauhajaa ja se liittyy erääseen valeasuun johon pukeutuneena hän näytti elävän ulkoisesti samalla kun hänen sisäinen meditaationsa täydellistyi. Kerrotaan että "siitä hetkestä alkaen hetkikään hänen elämästään, yöllä taikka päivällä, ei kulunut hukkaan."

Perittyään aikansa buddhalaiset perimyslinjat Tilopa meni dakinin ohjeita seuraten Uddiyanan (Urgyenin) maahan, jossa hän vastaanotti erityisiä opetuksia. Uddiyanan uskotaan olevan Swatin laakson seutu lähellä historiallista Gilgitiä. Tarujen mukaan monet laaksot siellä ovat salassa tavallisilta ihmisiltä ja salaisten opetusten kehtoja. Tilopa taisteli tiensä läpi maanjäristysten, hallusinaatioiden, demoniarmeijoiden hyökkäysten ja muiden ilmiömaailman koettelemusten ja sai palkinnoksi  dakinien sydänopetukset. Niihin kuuluu yhdeksän salaista dakiniopetusta ja neljä toiveet täyttävän jalokiven opetusta.

Sitten seurasi valaistuminen. Vaikka hänellä oli ollut niin monia erinomaisia opettajia mukaan lukien taivaalliset dakinit, hänen valaistumisensa tapahtui suorana sulautumisena Sakyamuni Buddhan mieleen. Tilopa koki sen Vajradharan eli Vajra(yanaa) pitelevän Buddhan kohtaamisena. Viisinkertainen sisäisen näkemyksen transmissio, joka sitten tapahtui, on sanoin kuvaamaton. Tilopa tuli erottamattomaksi kaikkien buddhien oivalluksesta. Hänen maallisen elämänsä loppu kului opetustehtävissä ja sen varmistamisessa, että hänen saamansa perimyslinjat jatkuivat oppilaiden kautta ja koituivat ihmiskunnan hyödyksi.

"Hetki gurun kanssa on arvokkaampi kuin iät ja ajat täydellistämisvaiheen mietiskelyä."

17. Karmapan opetus Tilopan luolassa Tilokpurissa

Naropa

Naropan elämä muistuttaa Buddhan kahtatoista tekoa. Hän oli korkeimmalla, kymmenennellä bodhisattvatasolla ja oivalsi, että oli aika   syntyä ihmiseksi jotta täydellinen valaistuminen tapahtuu. Selvänäköisenä hän tunnisti tulevan isänsä, joka oli buddhalainen kuningas Santiwarman.  

Tämä  kaipasi poikaa ja omasi itsekin joitakin valaistuneen olennon fyysisiä tunnusmerkkejä. Hänen tuleva äitinsä uneksi autuudesta ja tyhjyydestä erottamattomina ja että valo täytti koko valtakunnan.Joitakin aikoja sen jälkeen syntyi Naropa, jolla oli  tulevaisuuden buddhan tunnusmerkit. Maa järkkyi, monia sateenkaaria näkyi ja   ukkonen jyrisi. Oli noin vuosi 1016 Bengalissa.

Kahdeksan vanhana hän oli saanut maailmallisuudesta tarpeekseen ja meni opiskelemaan dharmaa Kashmiriin. Yksitoistavuotiaana oppinut prinssi palasi kotiin ja opetti kansalleen buddhalaista etiikkaa. Hänen mielensä oli vailla intohimoa ja hartaasti buddhalainen sekä aivan tyytyväinen. 17-vuotiaana hänet kuitenkin pakotettiin avioliittoon, koska vanhemmat toivoivat perillistä. Vaimosta tuli hänen oppilaansa, mutta 25-vuotiaana hän lähti luostariin. Entinen kuninkaallinen lapsinero opiskeli Pullaharin luostarissa. Lopulta hän päätyi suuren Nalandan luostarin apotiksi. Hänen henkilökohtainen vetovoimansa innosti monia dharman tielle ja hän oli ihanteellinen apotti.

Noin kahdeksan vuoden kuluttua hän näki näyn, jossa spitaalinen vanha eukko, jolla oli "37 rumuuden tunnusmerkkiä", ilmestyi ja sanoi hänelle, että häntä suretti, koska Naropa oli ymmärtänyt opetukset vain älyllisesti, eikä todellisuudessa. Naropa käsitti nähneensä heijastuksen omasta 37 maallisesta epäpuhtaudestaan ja julisti:

        "Samsara on nähdä vikaa toisissa."

Hän tiesi, että oli aika lähteä ja etsiä guru, jotta valaistuminen voi tapahtua. Vaikka kaikki pyysivät häntä jäämään, hän lähti Nalandasta 42-vuotiaana. Seurasi pitkä sarja koettelemuksia, jolloin hän kohtasi kummallisia ilmiöitä, vertauskuvia hänen omista esteistään, jotka johtuivat absoluuttiseen totuuteen liittyvistä ennakkokäsityksistä. Nämä eloisat ja usein tuskalliset läksyt edistivät karmisten solmujen avaamista. Niiden aikana guru näyttäytyi näkyjen häivähdyksinä ja osoitti hänen virheitään. Itse asiassa, tavalla tai toisella guru Tilopa oli läsnä siitä asti kun Naropa näki vanhan eukon, ja lopulta he kohtasivat. Ensimmäinen varsinainen opetus, jonka Naropa Tilopalta sai, ei ollut sanallinen vaan kahden mielen välistä viestintää. Tilopa näytti kaksitoista vertauskuvaa, jotka Naropa tulkitsi. Sitten hän sai initiaatioita ja henkilökohtaista opetusta, johon liittyi yksi erityisohje tulevaisuuden varalle:

        "Älä etsi autuutta äläkä sen vastakohtaa."

Sen jälkeen seurasi kaksitoista pääopetusta, joissa näkyy Tilopan ja Naropan välisen suhteen syvällisyys. Se on myös Naropan suhde oman mielensä puhtauteen. Opetukset alkavat tuskallisilla koettelemuksilla, joista jokainen paljastaa jonkin Naropan virheistä. Jokaista opetusta harjoitetaan vuoden verran. Esimerkiksi ensimmäisen opetuksen alussa Tilopa pyytää Naropaa kiipeämään temppelin harjalle ja hyppäämään sieltä alas. Uskollinen Naropa tekee niin. Guru parantaa hänen ruhjeensa siunauksellaan ja antaa hänelle opetuksen "toiveet täyttävästä jalokivestä". Nämä kaksitoista opetusta, jotka ovat muodostuneet kagyu perinteensiirron ytimeksi olivat

1. Toiveet täyttävä jalokivi: täydellinen puhdistumisharjoitus,

2. "Sama maku", joka näyttää valaistuneen olemuksen kaikessa,

3. Sitoumus: puhtaan suhteen (samayavalan) säilyttäminen oppilaan ja opettajan välillä, kaikissa ihmissuhteissa ja koko ympäristöön nähden,

4. Sisäisen lämmön jooga (tummo): sisäisen hienoainekehon chakrojen ja energiakanavien puhdistaminen,

5. Harhanomaisen kehon jooga: viisauden yhdistäminen todellisuuskäsitykseen,

6. Uniooga: unien ymmärtäminen ja hallinta, niiden käyttäminen karman puhdistamiseen ja valaistuneeseen toimintaan,

7. Kirkkaan valon jooga,

8. Tajunnan ulos sinkoaminen, erityisesti kuoleman hetkellä (powa),

9. Kuolleista nouseminen,

10. Suuren autuuden jooga, jolla hallitaan seksuaalienergiaa ja ymmärretään tuskan ja onnen, samsaran ja nirvanan samanlaisuus (tämän opetuksen hallinta antoi Naropalle hänen nimensä),

11. Mahamudra ja

12. "Välitilan" jooga (bardo), opetus siitä miten olla valistunut kaikissa olemassaolon tiloissa: eläessä, kuollessa, kuoleman jälkeen jne.

Kun Naropa hallitsi nämä opetukset, hänen mielensä oli tullut melkein identtiseksi hänen gurunsa Tilopan valaistuneen mielen kanssa. Tämä lähetti hänet silloin mietiskelemään edelleen ja auttamaan kaikkia olentoja. Naropa työskenteli näin jonkin aikaa ja teki monia ihmeitä. Lopulta hän palasi gurunsa luo ja Tilopa poisti loputkin epäpuhtauden jäänteet Naropan mielestä - erityisesti tunteen siitä että on tarpeen meditoida - paljastamalla hänelle mielen ikuisen sisäisen puhtauden kaikessa täyteydessään. Naropa lausui:

        "Kun luonto on nähty, ei ole enää kysyttävää."

Täysin valaistuneena häntä kutsuttiin "toiseksi Buddhaksi" ja hän oli suureksi hyödyksi monille olennoille. Erityisesti Tilopa neuvoi häntä ohjaamaan Marpa tiibetiläinen valaistumiseen. Naropan ja Marpan kautta isätantra, Guhyasamaja siirtyi Tiibetiin sekä monien muiden tantrojen kuten Chakrasamvaran äärimmäisen puhtaat transmissiot.

Naropa siirtyi pois tästä elämästä Pullaharissa ja hänen valaistunut kehonsa hävisi tyhjyyteen lukemattomien sateenkaarien keskellä taivaallisen musiikin soidessa. Hänen elämänsä oli esimerkki voimakkaasta uskosta, joka on olennaista mahamudran nopealla polulla kagyu buddhalaisuudessa. Seuraamalla gurunsa neuvoa täydellisesti ja pitämällä omistautuneesti sitoumuksensa hän saavutti valaistumisen.

Khenpo Karthar Rinpoche: Naropan elämä

Naropa oli syntyjään intialainen prinssi. Syntymästään saakka hänellä oli erikoisia kykyjä, hän oli erityinen, harvinaislaatuinen olento. Hän oli miellyttävä lapsi, jonka pelkkä näkeminen sai ilon ja onnen tunteen viriämään toisissa. Hän oli viisas, rakastava ja myötätuntoinen. Kuningas, kuningatar ja kaikki palvelijat toivoivat hänelle luostariuraa. Jalokiveä ei pidä jättää mutaan eikä Naropaa maallisten ihmisten joukkoon. Hän kuului oikeutetusti dharman harjoittajiin.

Hiukan kasvettuaan Naropa itsekin toivoi samaa, ja hän lähti saamaan oppia. Hänestä tuli kuuluisa opettaja, omia opettajiaan parempi ja hän oleskeli Nalandan luostariyliopistossa, jossa eri perinteiden oppineet mittelivät tiedossa väittelemällä. Nalandassa hän sai pohjoisen portin vartijan viran ja keskusteli virassaan päivittäin lukuisien oppineiden kanssa. Hän osoittautui kaikkein oppineimmaksi ja hänen kuuluisuutensa kasvoi.

Eräänä päivänä, kun Naropa istui kirjojensa ääressä, tumma varjo lankesi ja hän kohotti katsettaan nähdäkseen mikä se oli. Hänen hämmästykseksensä oli suuri, kun hän huomasi edessään seisovan vanhan, ruman ja ryppyisen eukon, joka oli vailla hampaita ja tuki itseään keppiin. Eukko kysyi Naropalta: "Mitä luet?" Naropa vastasi: "Opiskelen Buddhan opetuksia."  Eukko kysyi: "Ymmärrätkö lukemasi?" Ilman epäilyksen häivää Naropa ilmoitti: "Ymmärrän joka sanan Buddhan opetuksista." Vanha vaimo ilostui kovin, nauraa kihersi ja hypähteli ilmaan kuin tanssien. Hän sanoi: "On onnekasta, että sellainen oppinut mies kuin sinä on olemassa."

Ruma vanha nainen jatkoi kyselyään. "Ehkäpä ymmärrät Buddhan opetuksen kirjaimellisesti, mutta ymmärrätkö niiden sisäisen ja äärettömän merkityksen?" Naropa ajatteli, että nainen voisi ilostua entistä enemmän, jos hän myöntää, ja niinpä hän sanoi "kyllä". Sillä hetkellä eukon ryppyiset kasvot vääntyivät itkuun, hän kaatui lattialle ja hakkasi sitä nyrkeillään. "Ajatella että sinunlaisesi oppinut mies valehtelee!" Se nolostutti Naropaa kovin ja hän tiedusteli: "Onko sitten ketään, joka todella ymmärtää Dharman merkityksen? Vanha vaimo vastasi: "On, veljeni Tilopa."

Naropan silmiin nousivat kyyneleet kun hän kuuli Tilopan nimen. Hän kysyi naiselta: "Mistä tämän mestarin löytää, missä suunnassa hän asuu?" Vanha vaimo vastasi: "Tilopa ei asu missään tietyssä suunnassa, Hän voi olla missä tahansa. Jos mielessäsi on hartautta ja luottamusta ja janoat saada tavata hänet, se on oikea suunta." Sitten nainen, joka oli Vajrajoogini, hävisi sateenkaarena taivaalle. Naropa ei pahan karmansa takia voinut nähdä hänen oikeaa muotoaan.

Naropa pyysi eroa luostariyliopistosta, eikä pyynnöistä huolimatta suostunut enää jäämään sinne. Valtava kaipaus mielessään hän lähti etsimään mestaria. Hän koki nälkää ja janoa, kylmyyttä ja kuumuutta ja kohtasi kaksitoista koettelemusta, mm. villieläimiä, vihaisia koiria ja myrkkykäärmeitä, jotka olivat kuolettavan pelottavia. Mikään ei kuitenkaan saanut häntä kääntymään takaisin. Taivaalta kului ääni, joka vahvisti koettelemukset gurun ilmentymiksi.

Kahdentoista pelottavan kokemuksen jälkeen hän kuuli äänen: "Mestarisi ei ole kaukana. Luota häneen." Innostusta uhkuen Naropa haravoi kylän laitamia myöten ja kysyi kaikilta vastaantulijoilta, oliko kukaan nähnyt Tilopaa. Kukaan ei tuntenut mestari Tilopaa, mutta joen rannalla oli eräs sen niminen kalastaja. Se yllätti Naropan, mutta sitten hän muisti, että guru voi ottaa minkä tahansa muodon ja jos hänen pitää tavata guru kalastajana, sen täytyy olla hänen oman epäpuhtaan mielensä syytä. Ilman epäilyksiä, hartaana ja täynnä luottamusta Naropa meni siis joelle tapaamaan Tilopaa. Hän näki miten Tilopa siirsi jokaisen kalan tajunnan puhtaaseen maahan sormiaan napsauttamalla, puri sitten sen pään poikki, heitti pään pois ja laittoi kalan hiekalle odottamaan että se viedään torille.

Naropa kumarsi Tilopalle kunnioitustaan osoittaen ja pyysi päästä tämän oppilaaksi. Tilopa katsoi Naropaa päästä jalkoihin kolmesti ja vastasi: "Katsoimpa sinua mistä kulmasta tahansa, näytät olevan kuninkaallista sukua. Näytät siltä, puhut siten ja kuitenkin haet opetusta kalastajalta, joka on alhaista kastia. Eihän se sovi."

Tilopa aikoi lähteä, mutta Naropa roikkui hänen perässään epätoivoisena ja uskon varassa ja pyysi uudelleen häntä opettajakseen lainkaan häpeämättä. Vastaamatta Tilopa käveli pois. Naropa koetti seurata, mutta vaikka Tilopa näytti kävelevän normaalisti ja Naropa juoksi, hän ei saanut opettajaa kiinni. Tilopa näkyi edessä, mutta Naropa ei päässyt lähemmäksi ja pian häntä alkoi läkähdyttää päivän kuumuudessa.

Lopulta Naropa näki, että Tilopa istui korkealla kalliopaaden päällä. Hän tuli kallion juurelle ja kumarsi taas opetusta pyytäen. Tilopa vastasi ja sanoi: "Jos olisit todella kiinnostunut ja tahtoisit oppia Dharmaa, tottelisit käskyäni hypätä alas tältä kalliopaadelta, sillä ymmärtäisit miten tärkeää on totella mestarin ohjeita." Naropa hyppäsi ja makasi alhaalla henkitoreissaan. Tilopa kysäisi: "Koetko yhtään kipua?" Naropa vastasi: "Kipu tappaa minut." Siitä tulee hänen nimensä: "na" on tiibetiksi "kipu", "ro" tarkoittaa "tappaa" ja pa on henkilö. Tilopa kosketti Naropan kehoa lempeästi, ja murskaantuneet luut paranivat.

Monta kärsimystä koettuaan Naropa taas pyysi opetusta ja Tilopa sanoi: "Et ole vielä tarpeeksi puhdas, jotta mielen todellisen luonnon voisi esitellä sinulle!" Raivostuneen näköisenä Tilopa sieppasi sandaalin ja läimäytti sillä Naropaa poskelle niin kovaa, että tämä pyörtyi. Kun hän tuli tajuihinsa, hänen oivalluksensa taso oli tasavertainen opettajan kanssa.

Sitten Tilopa hyvin lempeänä selitti, miksi hänen täytyi olla niin raivoisa ja tuottaa kärsimystä: "En ole luonteeltani julma, mutta pahaa karmaasi ei voitu puhdistaa pelkästään omilla ponnistuksillasi. Se karma joka esti sinua näkemästä buddhuutta voitiin puhdistaa vain niin, että itse käyt läpi koettelemuksia. Niiden aikana et epäröinyt etkä kehittänyt vääriä näkemyksiä ja teit kaikkien käskyjen mukaan. Siksi voitit lopulta ristiriitaiset tunteet ja koit valaistumisen."

Perimyslinjan mestareista Naropa ja Milarepa kumpikin kävivät läpi äärimmäisiä koettelemuksia. Naropa koki voimakkaampaa kipua, mutta Milarepan kärsimykset kestivät kauemmin. Voidaan kysyä, onko sellainen raakuus todella tarpeen valaistumisen saavuttamiseksi. Jos metalliastia on ruostunut, sitä ei voi puhdistaa pehmeällä liinalla eikä lempein käsin. On käytettävä jotakin millä hangata ja joka on ruostetta kovempaa. Samalla tavoin todellista luontoa varjostavaa kielteistä karmaa ei voi poistaa lempeydellä eikä oivallusta synny jos opettaja on ylikiltti. Kovuus on tarpeen. Jos opettaja on pehmeä ja antaa oppilaan laiskotella, oppilas ei voi puhdistaa ajatustensa tahroja. Opettajan kovuus on olennaista.

Kun Naropan oivallus oli Tilopan tasolla, Tilopa sanoi, että he olivat erottamattomat. He olivat aina olleet erottamattomat, eikä heitä erota mikään tulevaisuudessa.  Mingyur Rinpoche: Kagyu-perinne

Tiibetiläiset patriarkat

Kagyu-perinne korostaa mietiskelyä ja sen opettajat ovat olleet suuria mietiskelymestareita. Sellaiset hahmot kuin Marpa, Milarepa ja Gampopa inspiroivat ihmisiä Tiibetissä läpi vuosisatojen. Perimyslinjan johtaja on Karmapa.

Marpa 

Marpa Lotsawa (1012-1097) on karma kagyu -perinteen   ensimmäinen tiibetiläinen patriarkka. Häntä pidetään Hevajran ilmestyskehona. Hevajra on buddha mielen valaistunut aspekti, jolla on raivoisa muoto, usein   hänet kuvataan yhdessä puolison kanssa. Hevajran oivallus on mahamudra, buddalaisuuden ydin.Marpan ihmishahmo oli Hevajran tavoin kauhistuttava ja raivoisa.  

Hän ei ollut munkki vaan eli vaimonsa Dameman kanssa. Tiibetiläinen nimi Damema vastaa Hevajran puolison, Nairatmayan, nimeä ja tarkoittaa   ei-itse.Marpan vastuulla oli mahamudraopetusten siirto Intiasta Tiibetiin ja hän on siis kagyu perimyslinjan perustaja. Linjaa kutsutaankin toisinaan marpa kagyuksi hänen kunniakseen. Marpa käänsi tekstejä ja toimi tulkkina intialaisen ja tiibetiläisen kulttuurin välillä, ja hänet tunnetaan Marpa Lotswana; Marpa Kielenkääntäjänä. 

Hän syntyi Etelä-Tiibetin Lhodakissa ja on ensimmäinen patriarkoista, jotka ilmestyvät yhä uudelleen perimyslinjassa. Marpan uskotaan olleen mahasiddha Dombipa, Sri Simha ja Darikapa edellisissä elämissään Intiassa. 700-luvun Tiibetissä hän astrologina valitsi Samyen luostarin paikan. Sitten hän syntyi Guru Rinpochen sihteerinä nimeltä Dharma Semang ja kirjoitti termatekstejä erikoistuen raivoisiin harjoituksiin.

Kun dharma piti tuoda Tiibetiin uudelleen vainojen jälkeen 1100-luvulla, hän oli Marpa ja myöhemmin Taranatha sekä Drogon Rechen, jolle ensimmäinen Karmapa uskoi omasta jälleensyntymästään kertovan kirjeen. Hän oli toisen Karmapan oppilas Yeshe Ö, joka löysi Sarin kätketyn maan ja neljännen Karmapan guru Ratnabhadra sekä Choji Gyaltsen, jolle kiinan keisari Yung Lo (Ch'en Tsu) antoi arvonimen Tai Situ. Sen jälkeen hänen inkarnaationsa on tunnettu Tai Situ nimellä.

Marpan voimakas luonne tuli esiin jo lapsena ja hän suorastaan pelotti naapureita. Siksi hänen vanhempansa lähettivät hänet muualle opiskelemaan. Marpa opiskeli tiibetin kieltä runoutta ja näytelmäkirjallisuutta noin 15 vuoden ajan ja oppi myös Intian murteita. Hän tahtoi jatkaa opintoja Nepalissa ja suostutteli isänsä antamaan osan perinnöstä ennakkona. Siellä hän kuuli Naropasta, ja päätti vierailla tämän luona. Kauppakaravaanien matkassa ei ollut helppo kulkea rajakahakoiden vuoksi. Teillä vaanivat rosvot, villieläimet ja lainsuojattomat. Marpa kuitenkin pääsi opettajansa luo ja opiskeli Naropan johdolla yhteensä 16 vuotta 7 kuukautta.

Marpa kävi Intiassa kolme kertaa. Noin neljänkymmenen vuoden ajan hän käänsi  Intiasta tuomiaan opetuksia tiibetiksi, eikä pelkästään kääntänyt, vaan myös harjoitti niitä, kunnes oivalsi niiden merkityksen täysin. Siksi hänen käännöksensä ylittivät kulttuurirajat ja niiden sisältö säilyi muuttumattomana. Kiitos Marpan, joka kesti koettelemukset, kagyu-perinne siirtyi Tiibetiin, säilyi siellä ja on nyt levinnyt eri puolille maailmaa. Ilman häntä tätä perinnettä ei olisi, ei olisi sen opetuksia.

Marpan ensimmäisellä Intian matkalla kumppanina oli toinen kääntäjä nimeltä Ngo. Heillä oli erilainen karma ja he etsiytyivät eri opettajien luo, mutta hakivat samoja opetuksia (Guhyasamaja, Hevajra jne.) Toisinaan he kohtasivat ja vertailivat muistiinpanoja. Lopulta Marpan sisäinen oivallus ja ymmärrys aina päihitti Ngon. Paluumatkalla kateellinen Ngo sai aikaan sen, että kaikki Marpan käännökset putosivat jokeen. Monien vuosien työ meni hukkaan, mutta samalla Marpa tiesi, että kaikki oli hänellä muistissa tallessa eikä meditaation kautta saavutettu oivallus voinut kadota.

Tiibetissä Marpa keräsi varoja uutta matkaa varten ja lahjoja Tiibetin kansalta intialaisille guruille. Näin kansa osallistui näihin historiallisiin matkoihin. Marpan Tiibetiin tuomat opetukset olivat seuraavat:

- mahamudran shamata ja vipashyana aspektit
- dohat (syvälliset hengelliset laulut jotka sisältävät harjoitusohjeita)
- anuttarajooga tantraan kuuluvat isä-, äiti- ja ei-kaksinaiset tantrat
- joitakin yhdeksästä muodottomasta dakiniopetuksesta
- Naropan kuusi joogaa (tummo, harhanomainen keho, unijooga, bardo, kirkkaus ja phowa)
- powa drongjuk opetukset
- mahamudra ylläolevan yhdistelmänä.

Naropan lisäksi Marpa sai opetuksia monilta guruilta, joiden luokse Naropa hänet lähetti. Erityisesti hän opiskeli Maitripan, Jnanagarbhan, Kukuripan ja Sosarlingin viisausdakinin, Sukasiddhin johdolla. Vaikka Naropa itse hallitsi mahamudran, guhyasamajan, mahamayan, dorje denshin ja muut, hän toivoi, että Marpa tapaa sen ajan parhaat asiantuntijat ja palaa Tiibetiin mukanaan perimyslinjan laaja siunaus.

Marpalla oli kaksi Intian matkaa takana, kun dakinit ennustivat, että hänen tulee mennä sinne vielä kerran ja hakea muodottoman dakinin opetukset Naropalta. Sen lisäksi hänen oppilaansa Milarepa oli unen nähtyään pyytänyt erityistä opetusta, joka liittyi tajunnan sinkoamiseen (powa). Marpalla ei sitä ollut ja hän tiesi että saisi sen Naropalta.  Marpa oli kuitenkin jo vanha, ja oppilaat eivät mielellään päästäneet häntä matkaan. He ehdottivat että hän lähettäisi poikansa Dharma Doden, mutta Marpa päätti mennä itse dakinien ohjeen mukaisesti. Matkalla suuri mestari Atisha ilmoitti hänelle, että Naropa oli jo "lähtenyt" (ts. kuollut) mutta ei kertonut, miltä puhtaalta buddhakentältä hänet voisi löytää. Atisha ehdotti, että Marpa lähtisi hänen tulkikseen Tiibetiin, mutta Marpa kieltäytyi.

Kun hän sitten saapui Intiaan, Naropan oppilaat sanoivat tämän hävinneen sateenkaarikehona toiseen ulottuvuuteen. He rohkaisivat Marpaa kuitenkin etsimään gurua, koska tällä oli suuri usko. Niinpä Marpa lähti etsimään ja harhaili asumattomilla alueilla ilman suuntaa. Kerran hän näki Naropan jalanjäljet kalliossa ja se nostatti hänessä suuren luottamuksen. Rukoillen hän jatkoi etsintää, jonka aikana Naropa ilmestyi monissa valeasuissa. Näin guru puhdisti pois Marpan ennakkokäsityksiä todellisuuden olemuksesta ja hyvästä ja pahasta, koska ne estivät Marpaa valaistumasta. Erään kerran Marpa näki näyn Nairatmayasta, Hevajran puolisosta peilinkirkkaana heijastuksena.

Lopulta Marpa kohtasi Naropan kallion huipulla luukoristeisiin pukeutuneena. Hän oli etsinyt kauan ja nyt, ilosta suunniltaan hän kiipesi ylös ja syleili Naropaa. Naropa oli iloinen Marpan nähdessään ja kertoi hänelle: "Annan sinulle nyt Tiibetissä ennen tuntemattoman opetuksen, sinä olet valittu viemään se Tiibetiin." Sen kuullessaan Marpa uhrasi kaiken mukanaan tuomansa kullan, vaikka Naropa sanoi, että ei enää tarvitse sitä. Marpa vaati häntä ottamaan sen tiibetiläisten tähden. Naropa otti kultahiput käteensä ja ripotteli sen yltympäriinsä. Marpaa alkoi hiukan kaduttaa, sillä kullan hankintaan oli kulunut paljon voimia ja aikaa. Naropa tuntui lukevan Marpan ajatukset ja hymyillen hän avasi kätensä: kaikki kulta oli tallessa. Hän osoitti sormellaan maata, ja se muuttui kullaksi.

"Nyt olet varmasti nälkäinen", Naropa sanoi ja katsoi ylös taivaalle. Sieltä putosi suuri kala, jonka sisään oli katettu juhla-ateria. Naropa sanoi, että se tuli taivaallisesta maailmasta lahjana Tilopalta, hänen siunauksenaan. Sitä syödessään Marpa havaitsi että hänen sisäinen voimansa, viisautensa ja oivalluksensa kasvoi ja kypsyi. Tämän siunauksen kautta Marpan elämänenergiat uudistuivat, hän nuortui, eikä ikä enää painanut häntä.

Naropa pyysi Marpaa sitten peseytymään läheisessä joessa. Hän otti vaatteensa pois ja asetti niiden päälle kallisarvoisen suojelevan yantran, joka hänellä aina oli kaulansa ympärillä siunauksena. Kun hän oli uimassa, musta varis sieppasi yantran ja lensi pois. Naropa huomasi sen ja osoitti lintua sormellaan. Varis ja siunattu esine putosivat maahan. Tämä oli ennusmerkki Marpan tulevista vaikeuksista. Ne koskivat mahamudran perinteensiirtoa ja guru lupasi, että hänen siunauksellaan esteet väistyvät. Sitten Naropa antoi kaikki initiaatiot uudestaan ja opetuksen, jota hän ei ollut paljastanut kenellekään muulle: Naropan kuusi joogaa. "Oivalluksesi on nyt samalla tasolla kuin omani, mene takaisin Tiibetiin perinteeni kantajana ja levitä näitä opetuksia."

Pian sen jälkeen Naropa asetti Marpan testiin. Aikaisin eräänä aamuna Marpa tapasi gurun edestään ja taivaalla väreili hänen jidaminsa Hevajra elävänä, selkeänä ja sateenkaarenomaisena. Naropa käski Marpaa kumartamaan joko häntä tai taivaallista mandalaa. Marpa kumarsi mandalaa, mutta Naropa veti sen takaisin omaan sydänkeskukseensa. Se oli vain heijastus. Marpa oli näin aliarvioinut inhimillisen gurun läsnäolon ja tämän virheen takia guru ennusti, ettei Marpan perimyslinja voi jatkua perheen sisällä, niin kuin kukka ei voi kasvaa taivaalla. Marpan perinne jatkuisi kuitenkin oppilaiden kautta ja jokainen sukupolvi olisi edellistä parempi. Kuultuaan, että Milarepa oli Marpan oppilas ja hän oli uneksinut powa drongjuk -harjoituksesta, Naropa liitti kätensä yhteen ja kumarsi pohjoista kohti. Hän sanoi, että siellä missä olennot elävät pimeyden kohdussa Milarepa on kuin auringon valo tahrattomalla hangella ja poistaa pimeyden. Sanotaan, että tuolla seudulla kaikki puut taivuttavat latvansa edelleen kohti pohjoista.

Ennustus perheperimyslinjan katkeamisesta sai Marpan suunniltaan. Hän oli vakavasti sairas noin vuoden, mutta tervehtyi gurun siunauksella ja dharmaystäviensä avulla, ja lopulta hänen luottamuksensa kasvoi entistä vahvemmaksi. Marpa oli aina toivonut, että hänen oma poikansa Dharma Dode jatkaisi perimyslinjaa, mutta kagyu perinteen siirto ei perustu perhedynastioihin toisin kuin moni muu perimyslinja. Yksi syy siihen, miksi Kiinan keisari antoi toiselle Karmapalle arvoaseman, johtui siitä, että Karmapa tunnisti itse itsensä ja voi syntyä mihin perheeseen tahansa. Uskonnolliset perhedynastiat olivat hänen kannaltaan vaarallisia vallan tavoittelijoita ja niiden lahjominen uuvuttavaa.

Ennen kuin Marpa palasi Tiibetiin hän järjesti uhrijuhlan ja lähti sitten kotiin arvokkaat opetukset mukanaan. Vaikka matka oli vaikea, Marpa voitti esteet rohkeudellaan. Matkalla hän uneksi Maitripasta ja Sarahasta. Maitripalta hän sai mahamudran shamata ja vipashyana opetukset kahdesti.

Palattuaan Marpa opetti ahkerasti. Erityisesti hän koetti levittää tajunnan sinkoamiseen liittyvää opetusta. Hänellä ei koskaan ollut suuria oppilasjoukkoja, eikä hän ollut suosittu guru. Hän oli äkkipikainen ja moni ei pitänyt hänestä. Hänen oivalluksiaan epäiltiin. Onkin niin, että hänen oppilaansa edustivat laatua ennemmin kuin määrää ja olivat äärimmäisen lahjakkaita. Kuollessaan Marpa esitti monia ihmeitä. Vasta parinirvanan jälkeen hänen opetuksensa levisivät laajalle ja hänen merkityksensä ymmärrettiin. Neljä lahjakkainta oppilasta jatkoi perimyslinjan neljää aspektia. Läheisin kaikista oppilaista oli kuitenkin Milarepa, jolle Marpa siirsi kaikki Naropalta saamansa opetukset.

Guru Marpan suulliset ohjeet Milarepalle

Milarepa 

Milarepan (1052-1135) koskettava   tarina on tunnetuin tiibetiläisistä pyhimystarinoista. Se on julkaistu myös   suomeksi. Hän syntyi varakkaaseen perheeseen, joka isän kuoleman jälkeen   joutui ahneiden sukulaisten orjuuttamaksi. Äiti turvautui mustaan magiaan ja   kehotti aikuistuvaa poikaansa taikurin oppiin. Ellei Milarepa oppisi   kirouksia äiti uhkasi tehdä itsemurhan.Milarepa täytti äitinsä toiveet ja demonit tuhosivat sedän   ja tädin talon tappaen 25 ihmistä. Milarepa uhkasi, että hän aiheuttaa lisää   vahinkoa, ellei perintöä palauteta. Ihmisten vihan tähden Milarepa palasi   opettajansa luo, joka oli alkanut katua pahoja tekojaan ja lähetti Milarepan dharmaopettajan luokse. Lopulta Milarepa tapasi Marpan.  

Marpa aiheutti katuvalle rikolliselle paljon hankaluuksia. Hän vaati, että Milarepa rakentaa tornin, ja käski sitten repiä sen alas. Eri muotoisia torneja rakennettiin ja revittiin näin useita ja lopuksi Marpa tahtoi suuren kahdeksan kerrosta korkean tornin, ennen kuin suostuisi opettamaan. Se tuntui julmalta, mutta tarkoituksena oli auttaa Milarepaa puhdistamaan karmaansa. Hän joutui rakentamaan kaikki ilman apua paljain käsin, ja se mursi hänet niin ruumiillisesti kuin henkisesti. Hän pakeni työmaalta, mutta ei menettänyt uskoaan. Kun viimeinen torni oli melkein valmis, hänet lopulta hyväksyttiin Marpan oppilaiden joukkoon. Hän mietiskeli sitten retriitillä eristyksissä voilamppu päänsä päällä, eikä liikahtanut, ennen kuin lamppu sammui. Milarepa sai kaikki tantran ja mahamudran harjoitusohjeet ja initiaatiot ja 45 vuotiaana hän lähti jatkamaan harjoitusta vuorille, vaelsi ja opetti eri paikoissa.

Milarepan ahkeruus ja usko olivat vertaansa vailla. Niiden kautta hän saavutti jotakin ainutlaatuista: valaistumisen yhdessä elämässä. Hän hallitsi Naropan kuusi joogaa ja teki monia ihmeitä. Hän pystyi lentämään ja menemään kallion läpi. Hän eli lumirajan yläpuolella 5000 metrin korkeudessa ja eli ilmasta elonvoimaa hengittämällä. Hän hallitsi kehonsa lämpötilaa ja piti vain ohutta puuvillakauhtanaa. Repa hänen nimessään tarkoittaa puuvillaan pukeutunutta. Hän oli erakko ja buddhalainen askeettijoogi. Hänen valaistuneita laulujaan, kagyu opetusten aarteita, on käännetty englanniksi ja ne inspiroivat monia edelleen. Hänellä oli yksi auringon kaltainen oppilas: Gampopa, kuun kaltainen: Rechungpa, ja kaksikymmentäviisi tähtien kaltaista sekä tuhansia muita.

Näin Milarepa lauloi

Gampopa 

Buddha Shakyamuni ennusti Gampopasta samadhiraja-sutrassa. Tämä kymmenennen tason   bodhisattva syntyi Keski-Tiibetissä 1079 lääkärin poikana. Hän opiskeli   itsekin lääkäriksi ja tutustui nyingma perinteeseen. Hän meni naimisiin ja   sai kaksi lasta, mutta sekä vaimo että lapset menehtyivät epidemiassa. Vaimo   pyysi häntä kuolinvuoteellaan ryhtymään munkiksi, minkä hän myös teki.Hänestä tuli munkki nimeltä Sönam Rinchen, 'Kallisarvoinen   hyve', ja hän matkusti monien erinomaisten opettajien luo.

Erityisesti hän hyötyi kadampa-opetuksista, jotka Atisha Dipankara oli tuonut Tiibetiin. Hän pystyi mietiskelemään päiväkausia ilman ruokaa ja juomaa ja hänen läsnäolonsa henki suurta rauhaa. Näyt alkoivat kuitenkin vaivata häntä. Niissä resuinen joogi kohotti hänen meditatiivista tilaansa ennen kokemattomille tasoille. Näiden näkyjen voimasta hän jätti kaiken ja lähti etsimään joogia, jonka hän nyt tiesi olevan Milarepa. Maailmassa missä meditaatiokokemukset sekoittuvat todellisuuden havaitsemiseen, hän kävi läpi sarjan merkityksellisiä ja vertauskuvallisia kokemuksia, kunnes lopulta kohtasi gurunsa.

Milarepa tunnisti Gampopan hengellisenä perijänään kauan ennen kuin tämä saapui. Muutamien vuosien aikana hän sitten siirsi Gampopalle valtavan määrän opetuksia ja ohjasi hänen kehitystään huolella ja suurella rakkaudella. Opetettuaan hänelle kaiken hän lähetti Gampopan Gampovuorelle ja neuvoi, mitkä merkit näkyisivät, kun hän olisi valmis opettamaan muita.

Gampovuoren mies  saavutti valaistumisen siellä, ja oppilaita kerääntyi tuhansittain. Hän rakensi ensimmäisen tiibetiläisen kagyu luostarin ja opetti dharmaa sen kaikilla tasoilla perusasioista vajrayanaan. Hän liitti kadampojen luostariperinteen ja teoreettiset opinkappaleet mahamudra-harjoituksiin ja täytti näin Naropan ennustuksen  siitä, että perimyslinja voimistuu seuraavien sukupolvien aikana. Milarepa saavutti valaistumisen yhdessä elämässä, Gampopa taas pysyttelee 10. bodhisattvatasolla ohjatakseen ja opettaakseen olentoja edelleen. 

Gampopan oppilaina oli sekä oppineita että joogeja. Kolme lähintä oppilasta olivat Dusum Chenpa, Phagmo Drupa ja Saltong Shogom. Dusum Chenpa (Khampa Usey, 'valkotukkainen khampa') oli ensimmäinen Karmapa ja karma kagyu perimyslinjan perustaja. Gampopan oppilaat muodostivat neljä kagyu linjan pääsuuntausta ja kahdeksan pienempää linjaa, joita kutsutaan yhteisnimellä dagpo kagyu. Dagpo on Gampopan syntymäpaikka. Karmapat > 

Tarinoita Gampopan elämästä
17. Karmapa kertoo Gampopan opetuksista
Gampopan ohjeet: Kallisarvoisen rukousnauhan kaltainen ylevä polku
Gampopan neljä dharmaa
Kuinka dharma tuli Tiibetiin
Koulukunnat
Lähteet:  Ken Holmes ja Kagyu Samye Ling